torstai 14. syyskuuta 2017

Mistä on rautainen itsekuri tehty?

Koulu on startannut, työt opintojen ohella jatkuvat (ja miulle on luvassa ihan uusia haasteita siellä!) ja arki kaikenkaikkiaan on alkanut syksyn tullen. Takana on myös kesän pöhöttynyt ja väsynyt olo, sillä alotin elokuun lopussa FitFarmin Bikini Challenge -valmennuksessa ja se on antanut miulle valtavasti energiaa jaksaa arjessa. Viime viikot ovat näyttäneet hieman samalta kuin viime kevään kiireiset ajat, kun tein sataa hommaa yhtä aikaa. Jälleen tässä vannon, että en enää ahnehdi liikaa puuhaa itselleni - tässä asiassa miulla ei ole rautainen itsekuri, mutta mitä tulee ruokavaliossa pysymiseen..

Bikini Challengella eli BC:llä on tarkka ruokavalio, jota noudatetaan. Samoin treeniohjelmat ovat tarkat ja paketista löytyy kaikki tekniikkavideoista korvaaviin liikkeisiin, joten valmennuksessa on vaivatonta olla. Ruokavalio on kuitenkin yksi suuri tekijä, jonka avulla muutoksia saadaan aikaan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olen toisinaan melkoinen herkkuhiiri ja voisin syödä makeaa mahan täydeltä. Kesän aikana sain kuitenkin huomata, että epäsäännöllisesti syöminen sai aikaan laiskan ja vetämättömän fiiliksen. Tämä olo on kuitenkin vaihtunut energisyyteen ja iloisuuteen valmennuksen myötä.

Monelle ruokavaliossa pysyminen on haasteellista; ajatellaan, että "en saa syödä sitä enkä tätä, täytyy syödä vain tuota ja tuota". Minulle oli alusta lähtien selvää, että kun valmennukseen lähdetään, se tehdään täysillä eli ei lipsuilla ruokavaliosta eikä sovelleta. Valmennuksen kolmas viikko on nyt lopuillaan enkä ole lipsunut kertaakaan (okei, yhden kerran unohdin syödä aterian pähkinät, mutta se ei taida maata kaataa)! Karkkeja tai muitakaan herkkuja ei ole tehnyt ollenkaan mieli, sillä ruokaa on ollut riittävästi ja tasaisin väliajoin. Naposteluun ei ole siis tarvetta.

Mitä sitten tapahtui yhdessä yössä, sillä ennen BC:n alkua söin kyllä vähintään yhden namin tai suklaapalan joka toinen päivä ihan vain "koska mä voin"? Yön aikana tapahtui päätös. Päätös pysyä ruokavaliossa ja olla syömättä herkkuja. Se on periaate. Mitä järkeä on lähteä mukaan valmennukseen, jos haluaa leffaillan tullen vähän maistella irtokarkkeja kumppanin pussista tai anopin kahvipöydässä ei osaa sanoa herkuille ei? Eihän se kenenkään maata varmasti kaada, mutta äkkiä joka toinen ilta on leffailta. Lisäksi valmennus on kymmenen viikon tiukka rutistus, eiköhän se aika pärjätä ilman lipsumisia?

Viimeisen kolmen viikon aikana työpaikallamme useampi työtoveri on tuonut läksiäiskarkkeja kasapäin ja karkin tuoksu leijailee toimistossa koko ajan. Mutta ei tee mieli, koska olen sitoutunut projektiini ja haluan saavuttaa tässä mahdollisimman hyvät tulokset - en pilata mahdollisuuksiani siksi, että mutustaisin karkkeja. Ja onhan se ollut hienoa kuulla, kun työkaveri sanoo, että "nostan kyllä hattua itsekurillesi", kun kieltäydyn nameista. Ja ei, kukaan ei ole kummastellut päätöstäni eikä pahastunut siitä, että olen kieltäytynyt - tätähän moni usein pelkää, että loukkaako talon emäntää, jos ei syö tarjottavia. Sanoo vain, että "Kiitos, mutta miulla on nyt valmennus, jossa on tiukka ruokavalio enkä voi syödä ylimääräisiä, vaikka ruuat näyttävätkin hyvältä".

Rautainen itsekuri on siis tehty päätöksestä ja periaatteesta. Päätös siitä, että sitoutuu omaan projektiinsa täysillä ja periaate siitä, että toimii ohjeiden mukaan eikä sooloile. Päätösten ja periaatteiden pitäminen ei välttämättä ole helppoa, ellei asiaa ole ajatellut siltä kannalta, että ne on tehty noudatettaviksi. Minulla on muitakin periaatteita; en esimerkiksi ohita liikenteessä autoja, ellei ole pakko. Olen myös päättänyt, etten osta H&M:ltä vaatteita, koska niiden laatu on surkea. Ja molempia noudatan; en ohittele ja aiheuta vaaratilanteita enkä shoppaile huonolaatuisia rytkyjä. Hyvin erilaiset asiat, mutta molempia on helppo noudattaa, kun ne lähtevät omasta halusta ja tahdosta toimia tietyllä tavalla. Kokeilkaa vaikka!

Mistä sinun itsekurisi on tehty? Millaisia vinkkejä antaisit muille?

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Fiiliksen mukaan liikkuminen aiheutti treeni-ikävän

Jutta Gustafsberg puhui tänään livevideollaan tekosyistä olla huolehtimatta itsestään. Kaikillahan meillä niitä on, koska aina ei treenaaminen, terveellinen syöminen ja riittävä lepo ole se helpoin ja yksinkertaisin tie. Joskus pitkän päivän jälkeen mielessä käy, että kipaisen kerrosaterian Hesestä ja katson loppuillan leffaa sohvanpohjalla. Mikä sitten motivoi huolehtimaan itsestään?

Videon alussa Jutta esitteli Bull Mentulan testin siitä, miten tekosyyt voi kääntää syiksi liikkua. Itselläni tekosyitä ovat usein se, että oli niin pitkä päivä töissä, välillä pitää levätä, ihan kuin vähän koskisi polveen ja ei nyt ehdi, kun on jotain muuta tekemistä. Nämä tekosyyt pitäisi listata paperille tekosyyt-otsikon alle ja lopuksi ruksitetaan sitten se alkuosa pois, jolloin tekosyyt muuttuvat syiksi liikkua ja elää terveellisesti. Se on totta; liikkumalla saa lisää energiaa ja se auttaa jaksamaan arjessa. Liikunnalla voi myös ehkäistä sairauksia ja kolotuksia eikä terveellisen ruuan syömisellä ja riittävällä unella ole yhtään sen pienempää roolia kokonaisuudessa.

Kesän alussa luovuin tietynlaisen ruokavalion tavoittelusta ja päätin liikkua fiiliksen mukaan, koska koin olleeni niin uupunut kiireisestä kouluvuodesta. Halusin elää kesän fiiliksen mukaan, nauttia jäätelöä auringonpaisteessa ja käydä järvessä uimassa kuntosalilla rehkimisen sijaan. Kuinka sitten kävi? Kesän aikana olen liikkunut lähinnä vain ne hyötyliikunnat muutamaa treeni- ja lenkkikertaa lukuunottamatta. Kun en ole treenannut, en ole myöskään välittänyt siitä, mitä syön. Tuloksena on pari kiloa lihonut neiti, joka alkoi kaipaamaan kaikkea sitä järjestystä ruuan ja treenin suhteen - sitä energistä oloa, mikä tulee, kun ruokavalio ja liikunta on kunnossa. Unen kanssahan miulla ei ole koskaan ollut ongelmia, sillä nukun vähintään kahdeksan tuntia yössä ja siitä en tingi.

Tauko kaikesta nipottamisesta teki siis sen, minkä toivoinkin sen tekevän; se sai minut kaipaamaan treenaamista. Kuten kesän alussa suunnittelinkin, lähden mukaan 28.8. alkavaan FitFarmin Bikini Challenge -valmennukseen. Samaan aikaan starttaa myös miehille suunniteltu Alpha-valmennus, johon parempi puoliskoni lähtee mukaan. Myös kaveripariskunta lähtee mukaan näihin valmennuksiin, joten meillä on hyvä tsemppiverkosto alusta lähtien. Tällä hetkellä olen kuitenkin kipeänä kotona - eikä tämä muuten ole tekosyy, sillä siitä on lääkärinlausunto! Otan ensi viikon vielä hyvin rauhallisesti ja parantelen itseni kuntoon - tämä järkyttävä yskä kun näyttää olevan hyvin sitkeä eikä yleisolotilakaan ihan huipussaan ole..

Mitä sitten odotan valmennukselta? Kiinteytymistä tietenkin! Se on se lopullinen tavoite, mutta tällä hetkellä odotan sitä, että pääsen taas noudattamaan ohjeita ja voin hyvin. Olin talvella Superdieetti-valmennuksessa ja totesin, että nettivalmennus on miulle juuri oikea vaihtoehto; tarkat ohjeet, treenit omaan tahtiin, apua ammattilaisilta tarvittaessa ja iso ryhmä kanssatreenaajia Facebook-ryhmässä. Toimii ainakin täällä! Olen todella onnellinen, että aikanaan ostin sen ensimmäisen valmennuksen, vaikka olinkin epäileväinen kaikkien negatiivisten kommenttien jälkeen, joita olin lukenut keskustelupalstoilta. Positiiviset painoivat kuitenkin paljon enemmän ja onneksi näin; en voi kuin suositella.

Mitä tulee tekosyihin tulevan valmennuksen aikana; niitä saa olla, mutta niiden takia ei jätetä treenejä tai lenkkejä välistä. Onneksi meillä on toisemme täällä kotona, jotta voidaan tsempata toinen toistamme (lue Mikko minua, koska mie oon meistä se mestaritekosyykeksijä) joka päivä. Lisäksi saadaan liikkua yhdessä sekä hifistellä ruokien kanssa. On ihan mahtavaa, että rinnalla on ihminen, jolla on samoja tavotteita ja mielenkiinnonkohteita. Jos toinen ei ollenkaan ymmärtäisi innostusta treenata tai syödä järkevästi, voisi olla hieman haasteellista itsekään motivoitua. 

Sama pätee tietenkin kaikkien kiinnostuksenkohteiden kanssa; toisen pitää saada tehdä myös sellaisia juttuja, joista itse pitää ja jotka tuottavat hyvää oloa. Joskus on niin surullista, kun kaikki muu laitetaan oman hyvinvoinnin edelle, koska vaikka kuinka olisi kiire, paljon koulua, lapsia, asuntolaina, pitkät työpäivät tai miljoonat muut syyt, omasta hyvinvoinnista pitää huolehtia, jotta jaksaa huolehtia kaikesta muusta. Itsekin olen joskus laittanut koulun, työt ja muut hössötykset etusijalle, mutta ilman liikuntaa, lepoa ja ruokaa ei kyllä kauaa jaksa laittaa niitä etusijalle. Ja kuten Jutan videolla kävi ilmi, tunnin liikuntasuoritus vie 4% päivästä - ei paha!

Onko muita kesän jälkeen liikuntaan motivoituneita? Mitkä ovat teidän tekosyitä jäädä huilimaan kotiin? Onko muita Bikini Challengelle lähteviä? :)

lauantai 19. elokuuta 2017

Lomalla Tanskassa: hotelli ja liikkuminen

Ensimmäinen omatoimimatka Tanskassa on lomailtu ja voin sanoa olevani niin ylpeä meistä, sillä kaikki sujui yllättävän vaivattomasti. Ennen matkaa panikoin lähtöselvityksen tekemisestä, jonka vakaasti päätin hoitaa virkailijan kanssa. Vaan miten kävikään lentokentällä; siellä me selvitettiin sekä itsemme lennolle että laukkumme Köpikseen automaateilla (okei, hyvät opastajat olivat vieressä, mutta kumminkin!). Lisäksi onnistuttiin valitsemaan oikea juna keskustaan ja kaupungillakin eksyttiin vain hotellia etsiessä - ei huono saavutus ollenkaan!

Lentomme Kööpenhaminaan kesti vain puolitoista tuntia ja lentosää oli parhaimmasta päästä; inhoan ilmakuoppia eikä niihin törmätty kuin pari kertaa ja nämäkin kuopat olivat hyvin pieniä. Kastrupin lentoasemalle saapuessamme emme olleet lainkaan varmoja, minne suuntaan meidän olisi kuulunut kulkea, sillä opasteet matkalaukkujen noutamiseen näyttivät kahteen eri suuntaan. Käveltyämme ensin toiseen suuntaan totesimme, että alakertaan vievät liukuportaat olisivat todennäköisesti parempi valinta ja sieltä laukut löytyivätkin vain vartin odottelulla - ei varmasti ikinä ole tulleet laukut niin nopeasti.





Olimme päättäneet mennä keskustaan junalla, sillä se oli nopein ja kuulemma kätevin vaihtoehto. Juna lähtikin suoraan lentokentältä, mikä kieltämättä oli todella kätevää! Ostimme liput punaisesta automaatista, johon sai maksaa sekä kortilla että käteisellä. Kaksi lippua keskustaan maksoi 72 kruunua, joka on noin kymmenen euroa. Sitten eikun raiteille odottamaan oikeaa junaa. Hämmennystä aiheutti raiteille pysähtyvät junat, joissa ei lukenut, minne ne olivat menossa, mutta "pelastuksena" konduktöörit vahtivat myös ovella No entry-kylttien vieressä, ettei kukaan nouse niihin - ne olivat ilmeisesti vain jättämässä matkustajia.

Junamatka lentoasemalta keskustaan kesti 15 minuuttia. Yritimme lukea linjakarttaa, mutta Kastrupin kenttää ei kyseisellä nimellä edes löytynyt kartasta. Myöhemmin selvisi, että linjakartassa lukeekin Lufthavn, joten ei ihme, ettei löytynyt.. Kysyimme matkan keston aika-arviota konduktööriltä (joka oli muuten ainoa tylysti puhunut asiakaspalvelija koko matkan aikana!), jolloin hän tiuskaisi aseman olevan seuraava. Päärautatieasema näkyi kuitenkin selkeästi junan ikkunoista, joten ei ollut vaikeuksia tietää, milloin hypätä pois kyydistä.

Nousimme katutasolle rautatieasemalta ja lähdimme suunnistamaan kartan avulla hotellillemme. Suunnistusaikaa olisi saattanut lyhentää kartan oikeinpäin pitäminen, mutta mitä suotta, kivahan se on katsella maisemia ja näyttää niitä vähän matkalaukullekin. Kävelimme siis ensin kilometrin aivan väärään suuntaan, sen jälkeen käytimme Google Mapsia apuna, mutta eihän se toimi kävelyasetuksissa mitenkään. Lopulta näimme yhden Scandicin ja suunnistimme sen eteen. Mikko totesi, että ei näytä kyllä samalta kuin kuvassa ja eihän se näyttänytkään - 14 kerrosta vs. 5 kerrosta.. Onneksi hotellimme Scandic Webers oli kuitenkin tien toisella puolella ja meidän piti vain päästä tietyön ohi, jotta pääsimme kirjautumaan sisään. Hauskintahan on, että hotelliltamme käveli 3 minuuttia juna-asemalle ja käytimme matkan kulkemiseen 45 minuuttia!


Olimme tulostaneet mukaan karttoja, mutta hotellin vastaanotosta saimme oikein tarkan ja selkeän kartan, joten käytimme sitä koko loman ajan. Hotellimme sijaintia ei voi kuin ylistää, sillä se oli niin lähellä ruokapaikkoja, rautatieasemaa, ostoskatua ja Tivolia, että ei lähempänä olisi oikein voinut olla. Hotellihuoneemme oli tanskalaiseen tyyliin kompaktia kokoa, mutta hyvin sinne mahtui - eihän lomaa ollut edes tarkoitus viettää hotellihuoneessa vaan kauniista maisemista nauttien. Lisäksi ruokapaikkojen lisäksi hotellin vieressä oli Lidl, josta sai edullisesti ostettua pientä purtavaa hotellihuoneeseen. Toki ympäri vuorokauden palveleva 7 eleven -kioskikin löytyi naapurista, mutta jos tavallinen karkkipussi kustantaa 60 kruunua (yli 7e!), suuntaamme kilpailijalle.

Liikuimme Kööpenhaminassa kävellen, vaikka Hop on, Hop off -busseja mainostettiinkin kaikkialla. Oli kuitenkin kiva liikkua omaan tahtiin, pysähtyä kuvailemaan, kun tulee kauniita paikkoja ja poiketa vaikka ravintolaan, jos jano yllättää. Välimatkat eivät Köpiksessä kuitenkaan olleen älyttömiä - pisin matka kuljettiin Pienelle Merenneidolle, jonne oli noin kolmen kilometrin matka keskustasta. Nähtävyyksistä teenkin ihan oman postauksen, joka ilmestyy lähipäivinä. Suosittelen kyllä lämmöllä jalan kulkemista, vaikka muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Etenkin pyöräily on Tanskassa suosittua, mutta siellä ne fillaroi autojen seassa hyvin epäselvän oloisesti, joten ehkä ensin täytyisi käydä jokin pyöräilykurssi..

Loman aikana siirryttiin myös Kööpenhaminasta Herningiin sukulaisteni luokse. Matka taittui kätevästi junan kyydissä. Ostimme jo Suomessa etukäteen DSB:n sivuilta junaliput, sillä ne olivat edullisemmat, mitä aiemmin ne osti. Junamatka kesti kolme tuntia ja junalipuilla oli hintaa yhteensä noin 100 euroa eli aikalailla ollaan Suomen hintatasossa ilman opiskelija-alennuksia. Tarjolla olisi ollut myös hyvin edulliset Orange ticket -liput, jotka olisivat maksaneet 200 kruunua eli noin 25 euroa. Ainoa miinuspuoli oli, että junaa olisi pitänyt vaihtaa välissä eikä tämä houkutellut ihmistä, joka ei ole ikinä ulkomailla matkustanut junalla. Junalippujen lisäksi ostimme itsellemme paikat junasta, sillä emme oikein tienneet, miten paikat määräytyvät, mikäli niitä ei ole erikseen ostanut. Junassa oli kuitenkin paljon tyhjää tilaa, joten paikoista olisi ehkä voinut säästää, mutta toisaalta olisihan juna voinut olla aivan täynnäkin eikä paikat maksaneet paria euroa enempää.


Juna Herningiin lähti myös päärautatieasema Københavns Hovednadegårdilta eli København H:lta ja oikea raide löytyi junan numeron ja päätepysäkin avulla opastetauluista, jotka tosin päivittyivät hieman hitaammin kuin Suomessa, sillä lähteviä junia oli niin paljon. Kuitenkin 20 minuuttia aiemmin tiedettiin jo oikea raide. Paikalla oli myös paljon henkilökuntaa käytävillä ihan vain neuvomassa ihmisiä - ihanaa, ettei asiakaspalvelua ole unohdettu muualla maailmassa! Juna myös tuli asemalle 15 minuuttia oletettua aiemmin ja siinähän sitä sitten pähkäiltiinkin, onko tämä oikea juna. Ja juuri kun haluaisi kysyä neuvoa, kaikki ympärillä olevat ihmiset näyttävät yli 70-vuotiailta, jotka eivät puhu englantia. Onneksi laiturilta löytyi hieman englantia puhuva mies, joka neuvoi meidät oikeaan vaunuun ja siellä istuinten päällä jo lukikin mistä minne saakka paikka oli varattu, joten ei jäänyt epäselvyyksiä. Perillä meitä odottikin jo iloiset "Tanskan oppaamme", joiden kanssa vietimme loppuloman tutustuen Jyllantiin - kuulemma siihen oikeaan Tanskaan.

Nähtävyyksistä Kööpenhaminassa sekä Jyllannissa kirjoitan ihan oman postauksen, sillä muuten tämä venähtää liian pitkäksi! Toivottavasti tästä postauksesta kuitenkin on iloa Tanskan matkaa suunnitteleville ja erityisesti Tanskassa liikkumista miettiville. Ja kertokaa ihmeessä, mitä haluaisitte tietää matkasta tai Tanskasta, niin laitan postauksen vireille :)

maanantai 7. elokuuta 2017

Ensimmäinen omatoiminen ulkomaanmatka: mikä jännittää?

Kuinka aikaisin lentokentälle pitää mennä? Mitä kaikkea sai olla käsimatkatavaroissa? Löydetäänkö oikealla portille oikeaan aikaan? Mistähän ostetaan junaliput Köpiksen keskustaan? Nämä ja monta muuta kysymystä ovat pyörineet viime päivinä päässä, kun matkakuume on noussut yhä korkeammaksi ja korkeammaksi. Miten selättää matkustusjännitys ja siirtyä rentoon lomatunnelmaan?

Viime päivinä Finavian sivut ovat käyneet tuttuakin tutummaksi, kun olen koittanut selvittää, miten lentokentällä oikeastaan toimitaan. Olen myös soitellut äidille ja kysellyt, mitä minkäkin asian kanssa kannattaa tehdä ja luulen vihdoin olevani suhteellisen valmis matkustamaan Tanskaan Mikon kanssa. Pohdin vain, miten kaikki voikin tuntua niin jännittävältä, vaikka olen ennenkin lentänyt ja matkustellut - mutta silloin toisaalta äiti on ollut vetovastuussa siitä, että selviämme oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Nyt minä hyppään itse niihin saappaisiin (tai noh, ainakin toiseen niistä, koska olen sellainen varmistelija ja pohdiskelija, että Mikko todennäköisesti on se, joka johtaa hommaa..) ja onhan se jo aikakin 23-vuotiaana alkaa perehtyä näihin juttuihin!



Matkustamme siis Kööpenhaminaan lentäen Helsinki-Vantaalta ja vietämme Scandic Webersissä kaksi yötä. Sen jälkeen matkustamme junalla Jyllantiin sukulaisteni luoksi kahdeksi yöksi. Lisää reissusuunnitelmista voit lukea aiemmasta postauksesta. Finavian sivuilta selvisi, että matkaselvitys on tehtävä viimeistään 45 minuuttia ennen koneen lähtöä. Meidät (tai minut..) tuntien menemme kuitenkin kentälle todella hyvissä ajoin, koska tämä on ensimmäinen matkamme eikä ole kiva joutua kiirehtimään. Sitä paitsi aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, ettei kaksi tuntia aiemmin kentällä ole yhtään liikaa - taidetaan varata jopa 2,5 tuntia, koska voihan sitä sitten kierrellä tax freessä ja kahvitella kentällä, jos aikaa jää paljon yli.

Ensimmäinen järkytyksen hetki koitti, kun luin sähköpostiini kilahtaneesta kirjeestä, että lähtöselvitys tehdään kentällä joko automaatilla tai etukäteen kotona netissä tai tekstiviestillä. Ai että kukaan ei ole auttamassa?! Enkö voikaan vain antaa virkailijan hoitaa hommaa? Hemmetin digiaika ja itsepalvelutoiminnot. Lähetin heti epätoivoisen viestin Finnairille ja tiedustelin, että eikö lähtöselvitystä oikeasti voi tehdä virkailijan kautta.

Ennen vastauksen saamista olin katsonut erilaiset videot boarding passien tulostamisesta ja matkalaukkuihin liimattavien lappujen tulostuksesta. Pohdin, miten kukaan englantia taitamaton osaisi laukkunsa lähettää matkaan - ohjevideoista kuin vain toinen oli suomeksi ja sekin painottui lähinnä siihen, että kannustettiin kokeilemaan itsepalvelua sen sijaan, että olisi esitelty, miten homma hoituu. Ei se kamalan vaikealta vaikuttanut, mutta toivoin silti, että asiakaspalvelusta vastattaisiin, että voin myös asioida virkailijan kanssa. Ja niinhän sieltä lopulta vastattiinkin; Finnairilla on edelleen asiakaspalvelijoita näitä juttuja varten, huh.

Luin Anna Tenhun kolumin pari päivää sitten ja nauroin katketakseni, sillä turvatarkastusosuus oli kuin omasta elämästäni. Mietin jo kotoa lähtiessä, onko päällä nyt sellaiset vaatteet, että ne eivät sisällä metallia - entäs jos rintsikoissa on pieni metallinen sydän, huutaakohan se? Pidän myös visusti laukustani kiinni, ettei se hipaise huumekuriirien hihoja, samoin kuin Tehnu kolumnissaan panikoi. Pohdin, olenko pakannut nyt kaiken tarpeellisen mukaan ja sijoittanut ne oikeisiin paikkoihin - pitikö kameran laturi olla käsimatkatavaroissa vai ruumaan menevässä laukussa?

Turvatarkastus on aina jännittävä hetki, vaikka siinä ei olekaan mitään jännitettävää. Tarkastukseen mennessä olen tarkistanut laukkuni noin kymmenen kertaa ja varmistanut, että kaikki nesteet ovat oikeassa paikassa, lääkkeet omassa pussissaan ja laukun pohjalle ei ole unohtunut huulirasvaa tai vastaavaa nesteeksi luokiteltavaa tuotetta. Olen kuitenkin suurimmalla osalla lentokerroistani onnistunut pukemaan päälleni jonkin vaatteen, mikä hälyyttää; milloin ne on olleet kengät, milloin rintsikat ja kerran jopa vyö unohtui päälleni. Ei siis mitään vakavaa, mutta aiheuttaa aina ylimääräistä hämmennystä.

Lento sinänsä ei pelota ihan kamalasti, sillä Köpikseen lentää onneksi vain tunnin ja 40 minuuttia. Viimeksi aloin voida lentokoneessa pahoin, kun en ottanut matkapahoinvointilääkettä. Vahingosta viisastuneena nyt on pillerit haettu, ettei mene ensimmäinen lomapäivä hotellihuoneessa. Ainahan lentäminen on jännittävää, mutta en varsinaisesti pelkää sitä - ostettiin kuitenkin viereiset paikat, että voidaan pitää kädestä kiinni, jos alkaa jänskättämään! Ja purkkaa pitääkin vielä pakata mukaan, sillä ainakin omat korvani menevät helposti lukkoon ja purkka kyllä pelastaa silloin.

Köpiksen suunnalla kaikki on aika hyvin suunniteltu; lentokentältä keskustaan pääsee sekä bussilla että junalla ja lippuja voi ostaa kentältä. Lipunoston jälkeen ei tarvitsekaan kuin löytää oikeaan junaan tai bussiin ja jäädä oikealla pysäkillä pois.. Onneksi tanskalaiset puhuvat kuulemma hyvin englantia, joten eiköhän päädytä oikeaan paikkaan! Karttojakin tulostettiin jo valmiiksi, jotta liikkuminen keskustassa on helpompaa eikä aikaa mene siihen, että eksytään joka toisessa kadunkulmauksessa - oli sitten kuinka turistia hyvänsä, aion avata kartan joka kerta, kun tarve iskee.

Huolimatta kaikesta jännityksestä määränpäähän pääsemiseksi olen todella innoissani tästä matkasta! Ihan huippua päästä lomailemaan Mikon kanssa ja nähdä molemmille uusi maa ja sen nähtävyyksiä. Ja yhdessä matkustaessa on se hyvä puoli, että toinen on aina siinä vieressä kuuntelemassa ja selittämässä, jos kielimuuri iskee tai lentäminen alkaa sittenkin jännittää. Lisäksi on ihana nähdä sukulaisia ja viettää heidän kanssaan aikaa :)

Jännittääkö teitä matkustaminen? Millaisia vinkkejä teillä on yleisesti matkustamiseen tai erityisesti Tanskan matkalle? :)

perjantai 4. elokuuta 2017

Uusi ilme makuuhuoneeseen pienillä muutoksilla

Muutama viikko sitten minuun iski todellinen KonMari-vaihde ja päätin järjestää kaapit, laatikot ja hyllyt uuteen uskoon. Tuntui niin vapauttavalta huomata, että kaapeissa on sittenkin tilaa ja kaikkien pöytäpintojen ei tarvitse olla täynnä tavaraa. Siivous- ja järjestysinnostuksen siivittämänä sain myös kipinän uudistaa hieman sisustusta. Kotimme on vain 39 neliön kokoinen, joten mittaviin sisustusmuutoksiin meillä ei ole mitään mahdollisuuksia, mutta päätin kokeilla, mihin kaikkeen pelkät tekstiilit pystyvät - ja nehän pystyivät ihmeisiin!

Aiemmassa sisustuksessa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta aloin kaivata hieman vaihtelua ja neutraaleja värejä. Makuuhuoneessamme oli aiemmin siniset verhot ja värikäs päiväpeitto sekä sinertävä matto. Sinistä löytyi myös olohuoneen ja keittiön puolelta tekstiilien muodossa, joten päätin, että nyt sininen saisi jäädä tehosteväriksi tarvittaessa, mutta haluaisin löytää jotkin uudet sävyt kotiimme.


Valkoistahan kodissamme on aivan älyttömästi - ehkä joskus jopa tuntuu, että vähän liikaakin. Seinät ovat valkoiset ja "tehosteseinä" on valkoinen himmeillä harmailla kuvioilla. Ovet, ovenkarmit, kaapit ja katto ovat valkoisia. Valkoisuudesta johtuen en halunnut, että ainakaan kaikki uudet sisustustekstiilit olisivat valkoisia, koska muuten vahva sairaalafiilis alkaisi hiipiä esiin. Päädyttiin Mikon kanssa lopulta siihen, että jotkin harmaat sisustustekstiilit voisivat olla sopivan neutraaleja, mutta kumminkin toisivat mukavasti väriä (jos harmaasta nyt niin voi sanoa.. :D) kotiimme.

Lähdimme ihanan ystäväni Tiian kanssa viettämään ostospäivää Kuopioon ja samalla olin päättänyt tsekata Ikean tarjonnan kodintekstiilien osalta. Aikaa vierähtikin reissussa kokonaiset 12 tuntia ja mukaan tarttui uudet verhot. Mikko kävi myös hakemassa Citymarketin Hemtex-osastolta harmaan päiväpeitteen, jonka arveltiin sopivan verhoihin. Myöhemmin viikolla käytiin vielä Prismassa katselemassa mattotarjontaa ja löydettiinkin sopiva makkarin lattiaa koristamaan.





Ikean mattotarjonta oli aika suppeaa, mihin olin hieman pettynyt. Kaikki tuntui olevan yltiökoristeellisia tai sitten niitä ihanan pehmoisia pörrömattoja, joita meille ei vain voi ostaa, jos mielii joskus istua tietokonetuolilla tai sulkea makkarin oven - pienen kodin ongelmia. Useat Ikean matoista olivat myös todella kovan oloisia ja epäilin, ettei niiden päällä olisi kovin mukava astella. Tarkoitus oli siis löytää makuuhuoneen lisäksi matot myös olkkariin ja keittiöön, jotka ovat samassa tilassa keskenään. Tämä jäi kuitenkin haaveeksi, mutta ehkä matot vielä myöhemmin löytyvät ihan täältä Joensuusta.

Makuuhuoneen tekstiilit osoittautuivat kuitenkin todella mahtavaksi yhdistelmäksi ja hymy nouseekin aina huulille, kun astun sisään makkariin. Harmaat verhot ovat pimennysverhot, joiden on tarkoituksena pitää talvella myös kylmää ulkopuolella, kun isot ikkunat valskaavat melko paljonkin kylmää talvisin. Pelkät harmaat olisi kuitenkin näyttäneet ehkä vähän tylsiltä ja keksittiinkin, että niihin voisi yhdistää toiset verhot ikään kuin hotellityyliin. Onneksi Tiia oli mukana, sillä työmaa oli aikamoinen, kun yritettiin pohtia, mitkä verhot sopisivat yhteen - ja Mikon kännykkä piippasi ahkerasti, kun lähettelin kuvia erilaisista verhoista..


Pienillä muutoksilla saatiin mielestäni aika iso muutos aikaiseksi! Myöskin ikkunalaudat järjestin uudelleen ja sijoittelin valokuvat samanlaisiin kehyksiin yhdelle ikkunalaudalle. Toivon myös, että nämä tekstiilit ovat pitkäikäisiä ja saadaan nauttia niistä vielä monen monta vuotta. Ne myös ovat niin neutraaleja, että käyvät varmasti joskus ikiomaankin kotiimme johonkin huoneeseen.

Mitä tykkäätte uudistuksista? Miten itse uudistatte kotinne ilmettä ja onko teillä joitain suosikki sisustuskauppoja? :)