SOCIAL MEDIA

torstai 29. elokuuta 2013

Lomafiilistelyä!

Lomapäiviä on jäljellä enää kolme! Sitten menen jälleen ykköselle, tosin ekaluokkalaisen sijaan musta tulee fuksi! Kuulostaa melko hassulta, oon aina kuvitellut, että tuollaisia nimityksiä käytetään lähinnä amerikkalaisissa nuorisosarjoissa eikä Suomessa :D Tosin, vaikuttaa yliopistossa olevan muitakin outoja nimityksiä amanuenssista dekaaniin, joten sen lisäksi, että pitäisi yrittää muistaa uusien tuttavuuksien nimet, oppia talon tavoille ja opiskella, pitää myös opetella erilaisia titteleitä..


Auringonpaisteen huoukuttelemana lähdin ulkoilemaan tarkoituksenani kävellä kaupungilla ja käydä lopuksi kaupassa. Kävelyretki kuitenkin venyi sen verran, että kerkesin jo käydä kahdessakin kaupassa tarjousten perässä sekä hakea kameran mukaan: sitähän ei voi tietää, kuinka paljon näitä ihanan aurinkoisia päiviä vielä riittää tänä kesänä! :)


Pääsin tänään myös todistamaan sen englannin opettajien suosikkilauseen -englannilla pärjää kaikkialla- vääräksi. En olekaan pitkään aikaan tuntenut itseäni yhtä tyhmäksi kuin seistessäni jalkakäytävällä velivenäläisen pysäyttäessä mut. Mieshän puhui siis venäjää. Ei ymmärtänyt sanaakaan, kun koitin sönkätä englantia ja lopuksi totesin vain selkeästi "suomi", mutta mies vaan hölpötti kovasti omaa tarinaansa. Lopulta hän kaivoi laukustaan linja-autoesitteen ja -aikataulun, jonka perusteella ajattelin hänen sitten haluavan moisen kyytiin :D Huidoin käsilläni sitten kohti keskustaa ja mies lähti kävelemään, ei varmaankaan kovin tyytyväisenä mun kielitaitoon.. :D


Tavallaan alan jo vähän odottaa koulun alkamista, vaikka musta onkin ihana nukkua pitkään ja tehdä päivät pitkät mitä itseä sattuu huvittamaan! Silti on kiva päästä opiskelemaan juuri sitä, mitä olen toivonut aina opiskelevani :) Sitä ennen aion kuitenkin nauttia tästä stressivapaasta viikonlopusta ihanien ihmisten kanssa ja kerätä täten energiaa tulevia koulupäiviä varten :)


Huomenna olisi luvassa Joen Yöhön tutustuminen ennen kuin Elli ja Reetta tulevat valloittamaan kotini :) Joen Yö on kuulemani mukaan Taiteidenyöhön verrattavissa oleva tapahtuma, mutta koska en jälkimmäisessäkään ole koskaan ollut, en vielä tiedä, mitä odottaa! Huomennahan se selviää! :)

-Emma-
keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kuulumisia :)

Viikko on mennyt sellaisessa hujauksessa, että oikein ihmettelen, mihin olen kaiken ajan kuluttanut! Torstain supersiivouspäivän jälkeen olikin ihana ryhtyä viikonlopun viettoon, johon kuului niin uusia kuin vanhojakin tuttuja, hyvää ruokaa, ajelua, lenkkeilyä ja mukavaa yhdessä oloa! :) Ja toiminpa sunnuntai-iltana ihan kaupunkioppaanakin tällä huisalla kokemuksellani Joensuusta, kun kaverini Ylöjärveltä poikkesi ohi ajellessaan keskustan Cumulus-hotellissa. :) Onneksi ei ollut ylikultturelli kaveri, joten ihan riitti kierrätys keskustan ympäristössä!

Sunnuntaina mulle iski myös ensimmäistä kertaa hirmunen ikävä! Tuli kertakaikkisen tyhjä olo, kun istahdin hiljaisessa kämpässäni yksin sohvalle: kaikki tärkeet ihmiset tuntu olevan järkyttävän kaukana musta. Ja mikä oudointa, edes suklaa ei pelastanut, ja se oli ihka ensimmäinen kerta, kun Fazerin sininen ei saa hymyilemään edes hitusen!


Aamulla kaikki näytti kuitenkin valoisammalta, eihän ikävän kanssa eläminen ole lainkaan mahdotonta :) Onhan tähän maailmaan keksitty niin puhelut, tekstarit, facebookit ja skypet, jotta yhteydenpito on vaivatonta ja helppoa :) Lisäksi illalla katselin kesätauolta palannutta Uutta Päivää ja niinkuin moni varmasti tietää, sitä on kuvattu Tampereella ja Ylöjärvellä, joten oli kiva nähdä tuttuja maisemia :) Tuttujen maisemien kunniaksi postauksen kuvatkin ovat Tampereen ja Ylöjärven suunnalta.


Lähes jokainen, jolle soitan tai jonka kanssa tsättäilen kysyy, etteikö mulla ole täällä tylsää. Ehei, mulle ei ole kertaakaan kerinnyt tulla tylsyyshetkeä, aina olen keksinyt jotain tekemistä! Ja en tarkoita tekemisellä sitä, että olisin aina istahtanut koneelle dataamaan :D Tykkään tästä kaupungista ja kiertelemällä alan jo pikkuhiljaa hahmottaa, mistä pääsee minnekin ja kauanko kestää mennä paikasta A paikkaan B.


Toinen juttu, mihin kiinnitetään huomiota vanhojen tuttujen kanssa on, onko mun puhetapa muuttunut. Ainakaan vielä en myönnä puhuvani siusta ja miusta, mutta kyllä iltasin minuu väsyttää sen sijaan, että mua väsyttäis.. Ainakin toisinaan! Eikä se murre pääse millään tarttumaan viikolla, kun pääasiassa en juttele kenekään "paikallisen" kanssa puhumalla puhumalla. Viikonloppuna alko kyllä ajatuksen tasolla joitain sanoja jäädä mieleen, kun itse olin ainut, joka tamperelaisittain höpötti :D Tosin, viikonloppuna kylään tuleva siskoni on erittäin kiitollinen siitä, että koulu ei ole alkanut ja puhun sille kotoisasti. Kuulin nimittäin, että hän ei todellakaan kestä, kun alan puhua samalla tavalla kuin muut joensuulaiset :D


Eilisestä vielä sen verran, että päätin kerrankin panostaa kynsiini! Yhteen aikaan lakkasin niitä harva se ilta ja äitini huomauttikin jo, että onko niitä pakko koko ajan värjätä, että ne alkaa kärsiä moisesta :D Ja kyllä ne varmaan vähän kärsikin, koska kynnet tuntu liuskottuvan koko ajan ja sen seurauksena myös katkeilevan. Nyt pidin pitkän tauon kesän aikana ja se teki todellakin hyvää :) Täytyy sanoa, että lakkaukset näyttävät paljon kivemmilta sormissani kuin tuossa kuvassa.. :D


Nyt voikin alkaa pikku hiljaa odotella, että siskoni saapuu kaverinsa kanssa perjantaina tänne viikonloppua viettämään! :)

-Emma-

Huivin ohje

Pitkästä aikaa istahdin koneelle ainoana aikomuksenani päivittää blogi! Kuulumisia on luvassa hieman myöhemmin, mutta ensin toteutan toiveen, jonka sain edelliseen huivipostaukseeni :) Eli kysymys kuului, miten seuraavanlainen huivi tehdään:


1. Nappaa kauppareissulla koriisi Pierre Cavallon Aava -lankakerä. Yhdestä kerästä saa yhden noin puolitoista metrisen huivin, joka ainakin omassa käytössä on juuri sopiva :) Langalle sopivat puikot ovat 5-6 ja vaikka ohjeessa sanottiin, että niiden pitäisi olla tullaiset pitkät, eikä sukkapuikot, mielestäni jälkimmäisetkin kelpaavat tehtävään ihan yhtä hyvin :) Kunhan vaan huolehtii, ettei silmukat pääse tipahtelemaan toisesta päästä!


2. Melkeinpä yksi tärkeimpiä juttuja on muistaa tehdä heti alussa solmu lankaan! Sitä ei ohjeessa mainittu missään kohtaa, mutta itse tällä tavoin varmistin, ettei tekeleeni lähde purkamaan toisesta päästä. Ja solmu ei jää näkyviin lopputuloksessa.


3. Avaa kiertynyttä lankaa niin, että näet selkeesti, mitkä silmukat kuuluvat ylä- ja mitkä alareunaan.


4. Poimi puikolle kuusi silmukkaa yläreunasta. Ja muista poimia kaikista ylimmäiset, ettei työ ala mennä kieroon!


5. Kun silmukat ovat puikolla, ala neuloa normaaliin tapaan oikeita silmukoita, mutta tarkoitus ei ole neuloa "koko langan leveydeltä", vaan ainoastaan ylimmillä silmukoilla. Eli neulot samalla tasolla olevilla silmukoilla kuin mitkä olet poiminut alussa puikolle :)


6. Neulottuasi ensimmäisen kerroksen työ näyttää tältä (itselläni tuolla pieni ylimääräinen lanka välissä, mutta se lähti pois seuraavalla kerroksella). Nyt vain jatkat neulomista näillä kuudella silmukalla, kunnes lankaa on jäljellä enää noin 20cm.


 7. Ota neula ja sopivan väristä lankaa (voit myös purkaa 20cm:n pätkästä palan lankaa tähän tarkoitukseen) ja pujota lanka silmukoiden läpi. Solmi langan päät yhteen, jolloin silmukat jäävät "litistyksiin" langanpäiden väliin ja eivät täten pääse purkamaan.


8. Tee lopuksi vielä umpisolmu "litistettyjen" silmukoiden jatkoksi, jottei työ pääse kovassakaan käytössä purkautumaan.

Näyttää hankalalta ja itse onnistuin ainakin ensimmäisissä huiveissa tiputtelemaan taidokkaasti silmukoita ja niiden noukkiminen ei ollutkaan sitten niin hauskaa.. Joten, pidä huoli, että silmukoita on puikoilla koko ajan kuusi ja mikäli ei ole, ala varovasti metsästää hukkunutta, ettei koko huivi alkaisi purkamaan!

Kun olet ensimmäisen tehnyt, tulee helposti innostus tehdä seuraava ja itse olen huomannut, että tämä käy todella nopeasti sitten, kun siihen todella ryhtyy :) Loistavia lahjaideoita ja ihan omaankin kaulaan sopivia syyssäillä. Tsemppiä neulontaan ja koitan neuvoa parhaani mukaan, jos tulee jokin ongelma! :)

-Emma-


torstai 22. elokuuta 2013

Huiveihin hurahtanut

Tiedättekö, mikä on kaikista hankalinta siivoamisessa? Sen aloittaminen! Tänään makasin sängylläni aamulla vaikka kuinka ja kauan, kun tiesin, että järkyttävän pitkä hommalista odottaisi mua ruokapöydällä.. Eipä ne työt tosin vitkuttelemalla edisty, joten lopulta ryhdistäydyin ja tartuin toimeen. Neljän tunnin jälkeen olin täyttänyt jääkaapin, imuroinut, tiskannut, tehnyt ruokaa, pessyt pyykkiä, siivonnut vessan, kastellut kukat ja kuljettanut roskat sekä turhat lehtiset roskapönttöön.

Tarkoitus oli vielä asentaa tulostin, jonka raahasin Ylöjärveltä Joensuuhun matkakassissani, mutta siinä kohtaa, kun USB-piuha ei ylettynyt sinne, minne halusin ja jouduin siirtelemään pöytää, luovutin ja kannoin tulostimen komeroon. Toisena päivänä sitten paremmalla onnella ja älyllä :D


Siivouksen päätteeksi päädyin sohvalle nauttimaan Salkkareiden uusinnoista ja uudesta koukuttavasta harrastuksestani! Löysin eilen Citymarketissa käydessäni lankaa, joka on tarkoitettu kuvassa näkyvän huivin tekemiseen. Tuijottelin aikani vyötteessä olevaa ohjetta ja ostin kaksi rullaa kokeeksi. Ei se kovin suuri menetys lopulta olisi ollut, sillä yksi kerä maksoi euron! Ja yhdestä kerästä saa yhden huivin, ei paha! :)


Koska huomasinkin sitten osaavani kutoa tällä langalla, joka aluksi vaikutti melko toivottomalta, kipitin tänään ostamaan lisää keriä. Mun mielestä lahjaideanakin aika toimiva henkilöille, jotka käyttävät huiveja :) Ja heti tuli mieleen muutamakin, joka viimeistään jouluna paketistaan saattaa tälläisen löytää!


Parastahan tässä langassa on, että virheitä ei näe. Tosin, virheitä ei kannata myöskään tehdä, sillä silmukan metsästäminen kaikkien noiden röyhelöiden alta ei todellakaan ole mahtavin osa.. Itse hukkasin silmukan parikin kertaa ja kyllä hikikarpalot meinasivat kivuta otsalle, kun sitä aloin tuolta penkomaan ja pelastamaan!


Täytyy myöskin myöntää, etten ole aina mikään pitkäjännitteisin käsityöihminen, joten tykkään saada nopeasti valmista. Huivia tehdään kuudella silmukalla, joten kutominen käy melko nopeasti, vaikka työtä täytyykin käännellä koko ajan ja olla tarkkana, ettei tiputtele silmukoita :)

Mutta kuten sanoin, tämä on erittäin koukuttavaa ja ajattelinkin mennä jatkamaan punaista uutukaista pikapuoliin! :)

Mitäs tykkäätte huivista?

-Emma-
tiistai 20. elokuuta 2013

New way home

Huomenna olisi edessä kotimatka kohti Joensuuta. Ja ensi kertaa kotimatka onkin siis Itä-Suomea kohden! Viisi päivää Ylöjärvellä on mennyt nopeasti, vaikken edes mitään niin kamalan kummallista ole tehnyt. Ensin mun oli tarkoitus tulla vasta sunnuntaina moikkaamaan porukoita, mutta sitten äiti alkoi kyselemään, ettenkö tulisi jo lauantaina. Noh, torstaina iskä soitti, että "mitäs jos tulisitkin jo huomenna?" Ilmeisesti mua on ollut ikävä täällä! :D Ja olihan mullakin kaikkia! :)


Perjantain kunniaksi lähdettiin Ellin ja Reetan kanssa ajelemaan ja oli kyllä huippukivaa! :) Eihän mulla enää oikeastaan ole omaa autoa, mutta iskä suostui sitä mulle vielä lainamaan, joten suunnattiin kohti naapurikaupunkeja. Oman muistikatkokseni takia ajettiin vähän väärin ja ajateltiin käydä ABC:n pihassa kääntämässä ja mitä näenkään, kun absille käännyn: MUN ENSIMMÄINEN OMA AUTO! Tehtiin hieman nopea U-käännös ja lähdettiin huruuttamaan kyseisen auton perässä. Lopulta päädyttiin jonkun kerrostalon parkkipaikalle, mutta pääsimpäs vielä ihailemaan sitä ihka ensimmäistä autoani :)) Elli ja Reetta taisivat sen sijaan koko ajelun ajan keskittyä bongailemaan "lupaavan näköisiä autoja", joissa oli hyvännäköisiä kuskeja.. :D


Vaikka kerkesin olla vasta viikon Joensuussa, oli ihana nähdä tuttuja! Mummulla vierailin oikein pariin otteeseenkin ja tulipa Lauraa ja enoakin nähtyä näiden päivien aikana :) Muuten aika on kyllä kulunut oikeastaan aika rennoissa merkeissä: keskellä päivää oon saattanut laittaa Gossip Girlin pyörimään ja kaivaa pakastimesta jätskiä (omassani kun ei sitä vielä ole..) ihan vain rentoutuakseni!

Tietysti aurinkoisen päivän sattuessa piti vähän kuviakin napsia, mutta jostain syystä näytän suurimmassa osassa kuvista todella väsyneeltä, vaikka oonkin nukkunut yli kymmenen tunnin yöunia! Mutta kerrankin, kun joku oli paikalla räpsimässä ruutuja, täytyi ainakin yrittää.


Sunnuntai-iltana äiti yllätti mut ja sanoi värjäävänsä mun hiukset! :) Purkissa luki, että luvassa olisi tumman ruskeaa, mutta ensi kerran, kun katsoin peiliin, luulin hiuksistani tulleen mustat :D Pihalle mennessä kuitenkin selvisi, ettei ne olleetkaan mustat, vaikka tummat ovatkin. Itse kyllä tykkään kovasti! :)

Koska huomenna koittaa kotimatka, päätettiin juhlistaa tätä iltaa hakemalla pizzat ehdottomasti Ylöjärven parhaasta pizzeriasta, Pizza Kebab Centeristä! Sieltä saa jättimäiset pizzat edulliseen hintaan, ystävällisen palvelun ja kaikkialla on aina puhdasta! :) Kuulostaa mainospuheelta, mutta nämä asiat listaa kyllä lähes jokainen ylöjärveläinen :D

Lisäksi tiedossa on saunomista ja rentoa illan viettoa perheen kesken, jota kaipaa aina ihan hirmuisesti, kun nököttää yksin isolla sohvallaan! Yks oudoimpia asioita on, että ohjelmia ei voi kommentoida kenenkään kanssa, oon tottunut siihen, että aina voi toistella hölmöjä vuorosanoja tai älyttömiä juttuja. Yksin se vaikuttaa vähän höpsöltä :D


-Emma-




sunnuntai 18. elokuuta 2013

Uutta ilmettä!

Kuten voitte ensisilmäyksellä huomata, blogini on saanut hieman päivitetymmän ulkoasun! :) Uusi banneri koristaa nyt blogin yläosaa ja pieniä muutoksia, kuten otsikon keskittämistä ja kuvareunusten poistoa, on havaittavissa.

Vanha bannerini sai hyvää palautetta, mutta itse aloin jo pikkuhiljaa kyllästyä siihen. Päätin, että on aika uudistua ja rakentelin pari tuntia uutta, joka on nyt nähtävillä. Kyseinen homma ei taida olla suosikkipuuhaani, sillä latailin jos jonkinmoisia ohjelmia, mutta lopulta päädyin tuttuun ja turvalliseen Picasaan, joka ei koskaan jätä pulaan! Lisäksi pohdin, onkohan bannerini liian korkea, mutta vertaillessani sitä toisten bloggaajien bannereihin, ymmärsin sen olevan samaa koko luokkaa.


Otsikon ja päivämäärän keskittämisestä olen haaveillut jo jonkin aikaa, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään, sillä HTML-koodin muokkaaminen kuulostaa kovin hankalalta ja työläältä. Rohkaistuin kuitenkin kokeilemaan ja onnekseni se kävikin yllättävän helposti ja nyt voin olla tyytyväinen saavutukseeni :) Samoin kävi kuvareunusten kanssa, joista joku lukija jo aiemmin huomautti (itse en ollut kiinnittänyt moisiin huomiota), joten korjasin samalla tämän asian ja nyt kuvat oikeastaan näyttävät kivemmilta.

Joku toivoi myös, että siirtäisin kaikki gadgetit yhdelle puolelle. Testasin tätäkin vaihtoehtoa tässä muita korjauksia tehdessä, mutta vielä en saanut sitä näyttämään minunlaiselta. Ongelmaksi muodostui bannerin epäsopivuus ja kovin laajalle levittäytyvien tekstirivien ulkonäkö. Luulen, että tulen tulevaisuudessa vielä kokeilemaan sitä, mutta tällä hetkellä gadgetit löytyvät kahdelta puolen blogia :)

Mitä mieltä olette bannerista? Mielipiteitä ja parannusehdotuksia tulemaan vain! :) Löytyykö blogini ulkoasusta jotain muuta, joka kaipaisi pientä fiksausta?

-Emma-
torstai 15. elokuuta 2013

New over knee boots :)

Kerrankin musta tuntuu, että oon ollut tehokas! Vaikka aamu vähän venyikin tukkoisen nokan kanssa, reipastuin ja valmistin itselleni jumboaamiaisen! Yleensä aamupalani on leipä juustonsiivulla, ja jos oikein täytyy tankata, laitan kinkun lisäksi ja teen kerrosleivän :D Nyt kuitenkin kerrosleipä sai seurakseen kuumaa mehua ja jugurttilätyn, jonka päälle viipaloin kaapista löytyneen banaanin :) Voin kertoa, että ei meinaan ollut nälkä vielä iltapäivälläkään! Jugurttilättyihin sain idean eilen, kun enoni muistutti, miten en pienenä tykännyt niistä.. Nyt kuitenkin lorautin taikinan sekaan jugurttia ja totesin, että niistähän tuli tosi täyttäviä, vaikkei makueroa juurikaan huomannut.

Musta on tullut myös kova tarjouslehtien lukija, kun oon muuttanut omaan kotiin. Selailen kaikki läpi ja bongailen, missä sattuisi olemaan sopivia tarjouksia :D Tänään suuntasinkin siis Citymarkettiin ja vaikkei todellisia ruokatarpeita ollutkaan, sain mukaani edulliset irtokarkit, mehut ja DVD:n! Lupaan kyllä juosta tarjousten perässä jatkossakin, koska niissä näyttää säästävän, ja paljon!

Iltapäiväksi olin sopinut tapaamisen Heilin päätoimittajan kanssa, mutta koska aikaa jäi kauppareissun jälkeen, menin pyörähtämään Sokkarilla. Oon haaveillut jo jonkin aikaa ylipolvensaapikkaista (rehellisesti siitä hetkestä lähtien, kun siskoni osti aivan ihanat sellaiset!) ja muistin, että sain ylppärilahjaksi Elliltä lahjakortin Sokokselle! No, minäpä tassuttelin kenkäosastolle ja siinä ne olivat:


Migantin mustat saapikkaat! :) Kyllähän mä niillä tepastin hetken jos toisenkin ympäri kenkäosastoa ja myyjäkin tuli jo siihen kertomaan mielipidetään (onneksi heidän mielipiteitään ei voi koskaan arvata ennalta.. :D). Se on kyllä hankalaa täällä, että ei ole useinkaan makutuomaria mukana. Tosin, olen luvannut, etten shoppaile ja tätä ei nyt kaiketi sitten voi laskea, kun en omia rahojani käyttänyt :D Aina löytyy perustelu!


Nää on aivan ihanan lämpimät, jalat oikein alko paahtua, kun niitä hetken pidin jalassani :D Mutta vaikuttaa siis erittäin sopivilta myös talveen ja kaiken lisäksi uskon, että oli kohtaloa, että löysin nämä: juuri eilen selasin nettikauppoja ja totesin kaikkien olevan kolmatta sataa hinnaltaan ja nämä nököttivät siellä hyllyssä ja ainoa jäljellä oleva koko oli mun koko!



Nyt ei tarvitse kuin odotella syksyä ja talvea, että pääsen käyttämään näitä ihanuuksia! :) Ja Heilissä vierailukin meni hyvin; näyttää siltä, että tämän tytön kirjoituksia tullaan näkemään tässä kyseisessä lehdessä avustajan merkeissä!

KIITOS ELLI KENGISTÄ! <3

Mitäs tykkäätte kengistä? :)

-Emma-
tiistai 13. elokuuta 2013

Kotikaupunkini Joensuu

Joensuun sää muistuttaa mun tunnetiloja: välillä sataa, sitten paistaa, kohta tuulee ja sitten taas tyyntyy. Välillä on kauhea ikävä kaikkia rakkaita, jotka on kuka missäkin, mutta yhteistä heille kaikille on se, että ovat kovin kaukana musta! Sit välillä on niin hieno fiilis, kun huomaan pärjääväni täällä, vaikka tarkistinkin ulko-oven kymmenen kertaa ennen nukkumaan menoa varkaiden varalta ja kyttäsin, että levyt oli pois päältä ja niin edelleen..


Tänään nukuin pitkään, koska illalla ei meinannut uni tulla silmään millään! Tarkoitus oli lähteä fillaroimaan ympäri Joensuuta, mutta nenä tuntui vähän tukkoiselta, joten päätin vaihtaa pyörälenkin kuvausretkeen kaupunkiin :) Käveltyäni ensin kaupungintalolle ja joenrantaan, päätin lähteä katsomaan, millaisia kuvia Ilosaaresta saisi. Ja sinnehän mä sitten jämähdin, nimittäin pikkuruinen saari oli täynnä kivoja poukamia, kiviä ja puita! Luulempa, että kun siskoni tulee kaverinsa kanssa käymään muutaman viikon päästä, ollaan tuolla samaisessa paikassa kuvailemassa ainakin asukuvia ellei muuta! :D


Harvon myöskään muokkailen kuviani Picasalla jälkeenpäin, mutta nyt tuli sellainen innostus, että voisihan sitä kokeilla, saisiko sillä konstilla kuviin jotain lisää. Itse tykkään enemmän kuvista, jotka näyttävät kivalta sellaisinaan, ainoastaan kameran asetuksia säätelemällä. Mietin aina, vaikuttaako se feikkaamiselta, jos menee kuvia myöhemmin sörkkimään.. Osa kuvista jäi kuitenkin alkuperäiseen muotoonsa horisontin suoristusta lukuunottamatta :) Oikeastaan vain nämä kolme ensimmäistä ja sitten viimeinen kuvista saivat kokea Picasan käsittelyn!


Kyllä tuntuu kieltämättä aika oudolta asustaa yksin; laittaa ruokaa itelleen, tiskata, siivota, käydä kaupassa ja muistaa milloin mitäkin! Niin ja totutella siihen, että asustaa nyt kaupungissa :D Muutin tosiaan maaseudulta yliopistokaupungin keskustaan, jossa kaupat eivät olekaan seitsemän kilometrin päässä kotiovelta ja tulee mietittyä enemmän, minkä näköisenä tuola ulkona liikkuu. Kyllä sekin turhamaisuus varmaan kohta unohtuu, sillä kaipaan sitä, että ulos voi lähteä minkälaisena tahansa!


Joensuu ei kuitenkaan ole mikään betoniviidakko, täällä on kauniita luonnonmaisemiakin, kuten voi havaita osasta näitäkin kuvia :) Eikä kaupunki ole liian iso, kaikki tarpeellinen löytyy pieneltä alueelta, eikä mitään olennaista puutu. Ja kätevää on myös, että ne kaupat, joiden perässä on ennen tarvinnut matkustaa Tampereelle, on nyt aivan lähellä!


Vaikka maalla asustelinkin, jos halusi kauniita vesikuvia, täytyi kyllä lähteä vähän lähirantaa kauemmaksi :D Mutta siinähän sitä tuli sitten kivaa tekemistä, kun otti auton alle ja lähti etsimään kivoja kuvauskohteita :) Musta on ihana kuvata veden äärellä, koska se on jotenkin niin tunnelmallista! Lisäksi aurinko alkoi vieläpä paistamaan tuolla kuvaillessa, vaikka taivaalla olikin melko synkkiä pilviä.. Aurinko ja vesi yhdessä on mun ehdoton suosikkiyhdistelmä! :)


Täytihän sitä päästä samaan kuvaan "tähtitornin" kanssa. Ihana tuuli puhalsi saarennokassa ja aurinko paistoi. Kelin viileyden vuoksi tuntui, että syksy alkaa lähestymään, mutta samaan aikaan kesä muistutti olemassa olostaan :) Siskoni ilmoitti ensimmäistä kertaa Joensuussa käydessään, että aikoo ostaa vasemmalla näkyvän kerrostalon ylimmän kerroksen itselleen. Pienet on haaveet neidillä ;) Mutta kieltämättä, aika huikeet maisemathan noin korkeelta varmasti on! :)




Kulttuuritietämykseni Joensuusta ei ole ehkä vielä mikään hirmuisen kattava, mutta ehkä se siitä vielä laajenee.. :D Tosin, en ole mikään ylikultturelli ihminen, joten ihan perustiedot kaupungista ja sen historiasta riittävät, en usko vierailevani taidemuseoissa tai vastaavissa :P En mä niin kauheasti Ylöjärvenkään historiaa tuntenut ja hyvin selvisin! :D Enemmän tykkään sellasesta normaalin ympäristön näkemisestä ja siihen tutustumisesta. Sorsien bongailu vetää verrat taidenäyttelyille sata-nolla!


Kokonaisuudessaan voin sanoa Joensuun olevan todella kaunis kaupunki! :) Onhan täällä asioita, jotka vaativat totuttelua: keskustassa polkupyörällä pitää ajella autojen seassa, joka kuulostaa aika vaaralliselta näin äkkiseltään.. Lisäksi oon pistänyt merkille, että kaupoissa, edes Citymarketissa, ei myydä jauhelihaa lihatiskissä vaan se pitää ostaa valmiissa pakkauksissa! Ja sekin on vähän kummallista, että vaatekaupat ei ole auki sunnuntaisin, tosin, oon luvannut, että käyn shoppailemassa lähiaikoina ainoastaan ilman lompakkoa!

Suurin ero on varmasti murre! Tykkään tästä paikallisesta murteesta ihan hirmuisesti, mutta ei se vielä ole kerennyt tarttumaan, tietenkään. Ehkäpä sitten koulujen alettua alkaa silloin tällöin tulla mietä ja sietä. Tosin, oon kyllä tehnyt jo yhden huomion, kun kuulen uuden sanan, sitä kannattaa alkaa käyttää, koska ilmeisesti tamperelaista versiota ei täällä ymmärretä.. Täällä ei mennä ruuan jälkeen lasettamaan mahaa vaan mennään vajuttamaan mahaa!

maanantai 12. elokuuta 2013

Haastettu

Sain haasteen täältä :)

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää tehdä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.

11 faktaa minusta:
1. Muutin kolme yötä sitten 400 kilometrin päähän syntymäkaupungistani.
2.  Haluaisin olla urheilullisempi.
3. Jos tykästyn johonkin biisiin, voin kuunnella sen kymmeniä kertoja peräkkäin!
4. Pyrin näyttämään rakkaille ihmisilleni päivittäin, miten tärkeitä he on mulle :)
5. Rakastan romanttisia komedioita!
6. Toivon eläväni pitkän, terveen ja rakkauden täyteisen elämän :)
7. Tykkään yllätyksistä!
8. En ole koskaan ajanut mopoa, skootteria tai mopoautoa :D
9. Olen aika järjestelmällinen.
10. Tykkään kauniista kesäilloista :)
11. Mulla on maailman ihanimmat ihmiset ympärilläni! <3


1. Minne haluaisit matkustaa?
- Kesäinen Suomi on aivan hirmuisen kaunis, mutta toki ei mulla Espanjan aurinkorantojakaan vastaan mitään olisi! :D


2. Onko sinulla tatuointeja?
- Eipä ole, eikä taida tullakaan :P

3. Syksy vai talvi?
- Talvi :)

4. Viimeisin näkemäsi elokuva?
- 8 Miles, tosin en nähnyt sitä kokonaan!

5. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
- Omassa kodissa, aviomiehen ja lasten kanssa :) Luokanopettajana tai rehtorina työskentelevänä naisena, jolla on asiat hyvin :)

6. Kolme tärkeintä asiaa maailmassa?
- Rakkaat ihmiset, terveys, onnellisuus

7. Muuttaisitko itsessäsi jotakin, mitä?
- Olisin pitkäjännitteisempi kuntoilun suhteen :D

8. Suorat vai kiharat hiukset?
- Suorat, näin lyhkäsiin ei kiharoita edes tehtäis! Vaikka vanhojen tansseihin kyllä tehtiin! :D


9. Mitä pelkäät eniten?
- Läheisten ihmisten menettämistä! Mut sellanen arkisempi asia on pimeet kujat, pelkään, että siellä tulee joku hullu vastaan :(

10. Uskotko horoskooppeihin?
- Sillon, kun niissä on jotain tolkkua tai jos ne lupaa jotain hyvää! :D

11. Miksi aloitit bloggaamisen?

- Koska tykkään kirjoittamisesta ja tää on hyvä konsti pitää harrastus yllä ja jakaa asioita muidenkin kanssa :) Ja kamerallakin tulee toisinaan räpsittyä ihan kivoja otoksia, joten niitäkin saa jaettua tätä kautta :) Lisäksi, että mun Ylöjärvelle jääneet kaverit vois seurata mun elämää Suomen toisella puolella!


Kysymykseni haastetuille:
1. Suosikki biisisi?
2. Kissa vai koira? Ja miksi?
3. Millainen on unelmakotisi?
4. Kauanko olet blogannut?
5. Voisitko mennä armeijaan?
6. Kerro jokin unelmasi.
7. Mikä on parasta perheessäsi?
8. Mitä et suostuisi tekemään, vaikka saisit 100 000 euroa?
9. Kerro hauskin koulumuistosi.
10. Miten tykkäät viettää lauantai-iltoja?
11. Mikä saa sinut todella ärsyyntymään?
perjantai 9. elokuuta 2013

Meitä on moneen junaan

"Sitten isona, kun mä muutan joskus pois kotoo, niin sit mun täytyy tehdä sitä ja tätä..", nytkö mä muka olen "iso"? Tänä aamuna otin mukaani yli 18 kiloisen matkalaukun, painoltaan kymmentä kiloa lähentelevän matkakassin, kangaskassin sekä käsilaukun ja nousin kaikkine kantamuksineni junaan. Kyllähän siinä kyyneleet vierähti äitiä, isiä ja siskoa halatessa, mun tulee niitä kaikkia ihan hirmuinen ikävä ja ne on mulle niin rakkaita, et tuntu tosi oudolta lähteä pois kotoa!

Edellisellä junamatkallani taajamajunassa oli pikkupoika, joka innoissaan leikki junilla ja lentokoneilla junan ikkunalaudalla. Kun tuli sitten aika, että juna oli lähdössä, noin kaksivuotias nappula totesi, että "kohta tuolta tulee se korsetti". Eikä tietenkään millään ymmärtänyt, miksi hänen isänsä alkoi nauramaan :D Mutta tämä junamatka alkoikin tosi lupaavasti. Sain riuhdottua kaikki kassini allergiahyttiin, josta olin taktisesti ottanut paikan, koska ajattelin, että siellä on tilaa tavaroille, eikä niitä tarvitse nostella minnekään. Noh, vähän ennen junan lähtöä hyttiin astelee kuudenkympin hujakoilla oleva rouva kahden käsilaukkunsa kanssa. Jalassaan rouvalla oli punaiset kävelykengät (jollaiset on joskus tavattu Lauri Tähkälläkin!), jalassaan, beiget farkut ja saman sävyinen, mutta tummempi paita päällään. Hiukset on tietysti värjätty, ettei harmaat näy permanentin seasta. Kokonaisuuden kruunasi kaulassa roikkuva kukkahuivi. Olemus huokui, että tämä on se henkilö, joka kyttää ikkunasta, maksavatko kaikki parkkimaksun ja keräävätkö koiriensa jätökset tien pientareilta.

Totta kai naisella oli minullekin sanansa sanottavana.
- Eikö noita laukkuja voi laittaa minnekään? Rouva tiedusteli kärsimättömästi.
- Niinkun tonne hyllylle vai? Kysyin ihmetellen, mikseivät ne lattialla voisi olla.
- Tai jonnekin muualle, kun mä oon ihan hirveen allerginen kaikelle siitepölylle! (Mun matkalaukussako siitepölyä elokuussa?) Tässä kohtaa rouva pyyhki dramaattisen näköisesti kasvojaan ja nenäänsä paperilla.
- No voin laittaa ne sit jonnekin, jos niistä aiheutuu jotain haittaa.
- Hyvä. Mä yritän matkustaa mahdollisimman vähillä tavaroilla, sanoo ilmeisesti paheksuen mun omaisuusmäärääni.
- Juu, muuttaessa se vain on vähän hankalampaa..

Kohta sitten vaihdoin paikkani viereiseen hyttiin, kun siihen ei ollut ostettu paikkoja. Rouva varmasti oli nyt tyytyväinen, kun mum muovimatkalaukku ei allergisoinu sitä enempää.. :D

Nyt kuitenkin istun junassa mussuttamassa pasteijoita, joita äiti pakkautti mulle evääksi :) Kyllä se nälkä ehtikin tulla, nimittäin tuntuu, kuin olisin tehnyt pidemmänkin lenkin tai kuntosaliharjoittelun, kun kannoin ainoastaan kaikki tavarani raiteilta kolme raiteille kuusi. Kyllä, matkalla oli pari hassua porrasta ja mun haba ei oo voimaa nähnytkään.. :D En siis kovin lämmöllä suosittele kenellekään ottamaan isoja määriä tavaraa junaan kuljetettavaksi, ne on kovin hankalia siirrellä!

Pahoittelut, ettei postaus sisällä kuvan kuvaa, mutta kännykällä koko postauksen tekeminen on uutta ja ihmeellistä, eikä kuvien lisäys lainkaan niin yksinkertaista :D

Oletteko itse törmänneet mielenkiintoisiin kanssamatkustajiin junissa, busseissa, lentokoneissa, metroissa tai muissa julkisissa kulkuvälineissä?

-Emma-

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Hei ope, eiks voitas tänään päästä aikasemmin?

Oon tänään pakannut ja purkanut mun limenvihreän matkalaukkuni kolme kertaa yrittäen karsia sieltä tavaraa, jonka porukat voi tuoda myöhemmin, kun tulevat käymään ja koittaen saada kaikki välttämättömyydet mahtumaan sinne. Aiemmin ajattelin, että hyvinhän mä saan otettua kaikenlaista mukaan, mutta karu totuus paljastuikin siinä kohtaa, kun istuin laukun kannen päällä, eikä se suostunut liikahtamaankaan :D

Nyt laukut on nätisti seinän vieressä pullollaan tavaraa ja juuri tätä kirjoittaessani muistin, että "ainiin, ne juomalasit..". Onneksi ongelma ei nyt kuuden lasin osalta ole kuitenkaan tila (kiitos mun onnistuineiden karsimisten), mutta en kaipaisi yhtään lisää painoa tuolle laukulle. Kauhulla odotan Pieksämäellä olevaa vaihtoa, kun mun pitää nostaa tuo paksukainen kolme jyrkkää porrasta ylöspäin ja Joensuussa vastaavasti alaspäin..


Ajattelin teillekin tässä postauksessa valaista hieman sitä, miten olen päätynyt tähän tilanteeseen, että ylihuomenna muutan toiselle puolen Suomea ja kuukauden päästä aloitan luokanopettajaopinnot. Ehken vielä ihan tuossa kaksihampaisena pikkutyttönä ollut päättänyt, että musta tulee ope, mutta tuosta kun pari vuotta mentiin eteen päin, sanoin ensimmäisen kerran vanhemmilleni, että musta tulee opettaja.

Äitin mukaan olisin turhautunut, jollen olisi seitsemänvuotiaana päässyt kouluun. Muistan ne kymmenet kerrat, kun olen istuttanut pikkusiskoni pulpetin ääreen ja leikkinyt opettajaa opettaen kirjoista milloin mitäkin ja totta kai moinen innostus vain vahvistui, kun oikeat koulukirjat astuivat kuvioihin ja näki, millaista siellä koulussa oikeasti on. Yläasteikäisenä ja lukioikäisenä kadehdin kyllä hitusen tuota ala-asteen intoa koulua kohtaan, koska eihän se nyt loputtomiin jaksanut olla "niin mukavaa" :D


Suurin syy varmasti sille, että haluan opettajaksi on, että lasten kanssa mulle tulee sellainen hyvänolon tunne, mitä en saa missään muussa tilanteessa. Kuinka hienoa onkaan, kun joku lapsi katsoo suoraan silmiin ja sanoo jotain, mitä oikeasti ajattelee. Kuinka hyvältä tuntuukaan, kun on omalla toiminnallaan voinut saada surullisen lapsen hymyilemään, pelokkaan tenavan rohkaistumaan tai onnistunut opettamaan toiselle jonkun uuden asian.

Eihän se tietysti aina ihan näin ruusuista ole, sillä kaikkiin ei pure samanlaiset jutut ja väistämättä ihmisten välille syntyy toisinaan ristiriitoja. Olen ollut nelisen vuotta kerhonohjaajana ja kaksi vuotta nuorisotilavalvojana, joten on niitäkin hetkiä tullut, kun kemiat eivät yksinkertaisesti kohtaa. Joskus tuntuu, että konstit kurin ylläpitämiseksi ovat loppuneet, eikä siltikään mikään tunnu auttavan. Näiden hetkien jälkeen kuitenkin hienointa on se, jos sopu saadaan syntymään tai joku toinen lapsi tai työpari tulee viemään ajatukset hetkeksi muualle :)


Nälkä kasvaa syödessä ja puolisentoista vuotta sitten aloin haaveilla myös rehtorin ammatista luokanopettajan pätevyyden lisäksi. En halunnut kuitenkaan, että joutuisin opiskelemaan monessa eri osassa ja toiveisiini vastasi koulutuksen pituuden puolesta ainoastaan Helsinki, Jyväskylä, Joensuu ja Rovaniemi. Helsinkiä en edes harkinnut, sillä euron kuvat vilistivät silmissä, kun mietin, miten kallista pääkaupunkiseudulla olisikaan asua ja muutenkin Helsinki on aivan liian suuri kaupunki tytölle, joka on asunut koko elämänsä maaseudulla! :D Jyväskyläkään ei kauheasti houkuttanut, sillä tiesin viime vuosien tilastojen perusteella, että sinne ei päästäisi välttämättä vielä kolmannellakaan yrittämällä.. 

Joensuu päätyi listani ykköseksi ja suureksi yllätyksekseni sain kutsun soveltuvuuskokeeseen! Kirjoitusten jälkeen tuntui, ettei olisi yhtään motivaatiota lukea pääsykokeisiin ja kirjallisen kokeen jälkeen ajattelinkin, että pieleen meni. Kävin Joensuussa myös Suomen kielen ja kirjallisuuden kokeessa, josta ajattelin vähintäänkin samallalailla. Sanoinkin kyselijöille, että kyllä mä ensi vuonna menen uudestaan istumaan sinne kokeeseen. Kaikki mun rakkaat jakso uskoo mun mahdollisuuksiin paljon enemmän kuin mä itse! Yhtenä aamuna sitten ennen töihin lähtöä menin katsomaan, lukiko nimeäni listassa, jossa soveltuvuuskokeeseen valitut henkilöt olivat. SIELLÄ MÄ OLIN! Tärisin aivan valtavasti, nauroin ja itkin yhtä aikaa ja sitten aloin tietysti jännittää!

14.6. marssin hotellilta yliopistolle hermostuneena ja jännittyneenä. Ryhmätilanteessa tuntui, etten onnistunut sanomaan mitään kovinkaan järkevää ja muut vaikuttivat todella osaavilta. Ennen henkilökohtaista haastatteluani kävin kirjautumassa yliopistohakupalveluun ja mitä mun silmäni näkivätkään: mut oli hyväksytty lukemaan Suomen kieltä ja kirjallisuutta pelkän pääskokeen perusteella! Kyllähän tuo helpotti, kun tiesin, että nyt en jäisi ainakaan tyhjän päälle, mutta tiesin myös, että juuri tänä päivänä olin tullut Joensuuhun taistelemaan mun unelmani puolesta.


Sain viikon kuluttua soveltuvuukokeesta kirjeen, jossa mun kerrottiin olevan kahdeksannella varasijalla. Muistin kaikki ne kymmenet ihmiset, jotka olivat sanoneet, että ei sinne ensimmäisellä kerralla pääse juuri kukaan, että siitä ei pidä masentua, mutta kyllä kyyneleet silti tupsahti mun silmiin. Ei auttanut itku markkinoilla, jäin odottelemaan, josko kahdeksan hyväksyttyä luopuisi paikastaan ja pidin sitä suorastaan mahdottomana tehtävänä.

Onneksi mun ympärillä oli kuitenkin ihmisiä, jotka jaksoi uskoa siihen paljon kovemmin kuin minä, sillä kotiuduttuani lyhyeltä roadtripiltä, menin vilkaisemaan ohimennen yliopistohaun sivua, tällä kertaa odottamatta oikeastaan yhtään mitään. "Sitovasti vastaanottanut" luki luokanopettajakoulutuksen kohdalla, MÄ PÄÄSIN SISÄLLE! Tipahdin siltä seisomalta polvilleni lattialle, aloin itkeä ja nauraa yhtä aikaa, enkä tajunnut yhtään, mitä tässä oli tapahtunut. Ensimmäinen päivä menikin niin, etten oivaltanut koko asiaa, mutta kyllä se siinä lähipäivien aikana alkoi lopulta valjeta, että mä pääsen sinne, minne oon aina halunnut!

Tuntuuhan se älyttömän hienolta lähteä toteuttamaan toiveitaan. Oon mielettömän innoissani kaikesta uudesta: omasta kodista, uudesta kaupungista, ihmisistä ja koulusta, enkä millään malttaisi odottaa, että pääsen näkemään, miten pärjään siellä omillani! Silti kaikella on kääntöpuolensa, mun perhe, sukulaiset ja suuri osa ystävistä jää Ylöjärvelle tai muuttaa vielä jonnekin muualle. Tiedän jo nyt, että mun tulee aivan järkyttävä ikävä kaikkia, mutta se on niin suuri asia, että ajattelin antaa sille ihan oman postauksen myöhemmin! :)

Mitä te jäisitte ikävöimään eniten, jos muuttaisitte 400 kilometrin päähän kotoanne? :)

-Emma-
maanantai 5. elokuuta 2013

Synttäriasua


Tänään on tarkotus juhlistaa muutaman ihanan tyttösen kanssa mun vanhenemista ja tällainen asukokonaisuus on pälle päätymässä:

Paita: Bikbok
Hame: Jeane Blush (Ellin kaapista)
Kengät: Delicate (Ellin kaapista nekin)

Ja tämän asun kohdalla tapahtu taas rakastuminen: Ellin hame! Etsin jo Nelly.comista kauhealla tohinalla samanlaista, mutta yllätysyllätys, sielä on kaikkia muita värejä, mutta ei valkoista :( Toivottavasti tori.fi auttaa mua enemmän, siellähän on vain yli 2000 hametta ja mekkoa myytävänä yhdessä kategoriassa.. :D


Musta paita on mun löytö Joensuun Bikbokista, jossa kerettiin Ellin kanssa sovittaa jos jonkinmoista vaatetta ja tullessamme kassalle, kuultiin kauppakeskuksen menevän kiinni 25 minuutin päästä.. Se oli tosiaan toinen kauppa!


 

Loppuun täytyy vielä myöntää, että jalassa olevat korkkarit eivät tule illalla olemaan jalassa johtuen a) sisätiloista ja b) etenkin siitä, että mä en todellakaan osaa kävellä niillä, aivan toivotonta!!

-Emma-
sunnuntai 4. elokuuta 2013

Mestarileipuri

Joudun toteamaan aina uudelleen ja uudelleen, että mä en ehkä ole maailman paras leipuri leivontavaiheessa. Leipomuksista tulee yleensä tosi hyviä ja ne näyttääkin ihan kivoilta -ainakin suurin osa-, mutta valmistusvaiheessa kaikki pöydät ja lattiat on täynnä jauhoja, roskia, valmistusvälineitä, kippoja ja kappoja. Koko keittiö näyttää siinä kohtaa yleensä aika lohduttomalta :D

Tänä viikonloppuna päätin sitten taas kokeilla onneani ja täytin mun synttärikakun. Ostin siis kakkupohjan valmiina, koska mun mielestä ne maistuu vähintäänkin yhtä hyviltä kuin itsetehdyt pohjat ja niissä on vieläpä plussana se, ettei tarvitse stressata onnistuuko pohja ja tuleeko kerroksista leikattaessa saman paksuisia ja pysyykö ne ehjinä! Valmispohjat ovat juuri hyviä tällaiselle satunnaiselle leipurille, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu, sillä kolmella eurolla saa erittäin maistuvan kakkupohjan :)

Innoissani aloin täyttämään kakkua banaanimössöllä ja lettuhillolla ja ajattelin sujauttaa kerrosten väliin myös vähän kermavaahtoa. Tapani mukaan unohdin siitä tietysti ensin sokerin, tällä kertaa tosin asian ehti vielä korjata :D Ongelmaksi muodostui kuitenkin vatkaimen ja lusikan tutustuminen toisiinsa:



Eipä tämä taida selittelyjä kaivata. Vinkkinä vaan kaikille: älkää laittako lusikkaa ja vatkainta yhtä aikaa kermavaahtokippoon!


Huolimatta vaikeuksista, tälläkin kertaa lopputulos maistuu makealta! :) Kakusta ei ole vielä kuvaa, sillä se odottaa koristeita, jotka se saa huomenna, mutta Hannatädin kakut ja Mokkapalat ovat löytäneet tiensä blogiin :)

Noita Hannatädin kakkuja tehtiin Ellin kanssa joskus monta vuotta sitten porukoille hääpäivänä ja resepti on jäänyt talteen. Hyviähän ne on, ainoa miinuspuoli on, että niiden jälkeen tarvii kyllä olla juotavaa lähettyvillä, sillä perunajauhoilla höystetty murotaikina on melko janottavaa :D


Mokkapalat on ehdotonta herkkua! :) Ne lienee myös ainoita, joissa tykkään kahvista :D Ehkä se johtuu siitä, että siinä kahvi ja sokeri on sopivassa suhteessa: 4,5 dl tomusokeria ja 5 ruokalusikallista kahvia.
Mokkapalat ja keksit on siis tarkoitettu tänään juhlistamaan mun synttäreitä, mutta myös huomenna tarjottaviksi, kun viisi ihanaa tyttöä tulee moikkaamaan mua illasta :)


Viimenen vuosi tällä ikävuosikymmenellä käynnistyi tänään!

-Emma-