SOCIAL MEDIA

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Viikonloppu - tervetuloa!

Kaupunki täynnä turisteja, aurinko paistaa, leit liehuu tuulessa ja Ilosaarirokki starttaa pian! Tänään on siis syytä juhlaan (aidon joensuulaisenhan tunnistaa siitä, että Ilosaarirokkia ei kertakaikkiaan voi ohittaa ;)) ja mikä onkaan parempaa kuin pitää hauskaa kaveriporukalla lämpimässä kesäsäässä.


Paita Seppälä / Housut MyDoris / Kengät Skobunkten
 Pitkästä aikaa oli myös niin kiva keli, että päästiin nappaamaan muutama asukuva! Tykkään noista nahkahousuista ihan mielettömästi ja aamulla oli vielä riittävän viileä keli niiden käyttämiseenkin. Lisäksi oon havainnut, että miun vaatekaapista löytyy tällä hetkellä vaan mustia farkkuja ja legginssejä, joten oli ihanaa vaihtelua saada laittaa välillä musta yläosa ja vaaleat housut. Pitäisi varmaan lähteä housuostoksille, mutta farkkujen shoppailu on yksiä niistä harvoista ostostelutehtävistä, joista en tykkää laisinkaan..



Pysähdyin just miettimään, että nyt on jo heinäkuun puoliväli - tuntuu, että koko kesä on ihan suorastaan hurahtanut kesää odotellessa. Toki siihen on mahtunut jo paljon kaikenlaista; häät, polttarit, yllätysretki, töitä, mökkeilyä.. Viime viikonloppuna yllätettiin rakas ystäväni aamulla yhdeksältä töistä ja lähdettiin juhlimaan polttareita. Ne olivatkin elämäni ensimmäiset polttarit, mutta sen kokemuksen perusteella voi todeta, että oikein onnistuneet ja mukavat pirskeet olivat :)



Nyt on kuitenkin aika siirtyä koneelta ulkoilmaan nauttimaan auringosta ja lämmöstä, kuuntelemaan musiikkia ja tapaamaan ystäviä. Iloista viikonloppua jokaiselle, nauttikaa kesästä ja lämmöstä! :)



keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Vinkkejä mustan lemmikin kuvaamiseen (ja supersöpö Mauno!)

Eilen pääsin kuvailemaan ihan mielettömän suloista Maunoa, sillä tarkoituksena oli ikuistaa kaverilleni heidän pikkuvauvvansa siten, että kuvasta voisi teettää taulun. Olin ihan innoissani kuvaushetkestä, sillä Mauno on niitä yksiä harvoista koirista, jotka ei nosta miun niskakarvoja pystyyn ja aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä - isot ja haukkuvat koirat ei ole minua varten.. Toisekseen oli ihana pitkästä aikaa päästä kuvailemaan ihmisten sijaan vauhdikasta ja iloista koiraa :)


Ongelmaksi monesti mustien lemmikkien kuvauksessa muodostuu valotuksen onnistuminen; miten mustan koiran piirteet erottuvat ilman, että koira näyttää kuvassa pelkältä mustalta möntiltä? Miten estetään taustan ylivalottuminen? Pelkäsin näitä asioita myös Maunon kohdalla, mutta yllättävän hyvin kuvat kuitenkin onnistuivat (taisin kyllä aika monta kertaa testata niitä asetuksia.. :D) ja sääkin pysyi suotuisana melkein koko kuvaushetken ajan! Ajattelin jakaa teillekin muutaman vinkin vilkkaiden tummaturkkien ikuistamiseen.


Tarkennus
Ykkösjuttu on vaihtaa kameran asetuksista päälle jatkuva tarkennus, sillä yllä näkyvä kuva on yksiä niistä harvoista, joissa pikkuinen päätti istahtaa alas. Sen sijaan napsujen perässä juokseminen tuntui olevan paljon mielenkiintoisempaa kuin kameralle poseeraaminen. Lisäksi kannattaa huomioida, että tarkennus kannattaa tehdä jonnekin muualle kuin mustaan turkkiin. Itse kohdistin monesti nenään, kaulapantaan tai silmiin, jolloin "mustanmöntin-ongelma" hävisi ja piirteet erottuvat selvemmin.


Siirry kuvattavan tasolle
Vaikka ihmisten tasolta otetut kuvatkin ovat usein ihan mielettömän söpöjä, kannattaa välillä laskeutua lemmikin tasolle ja tarkastella maailmaa siltä kannalta. Tietenkin erilaisilla objektiiveilla pystyy kuvaamaan jopa laskeutumatta maahan, mutta omilla perusobjektiiveillani menen mieluummin polvilleni tai makaamaan (Maunon kanssa ei voinut paljon loikoilla, kun suunta vaihtui niin nopeasti..). Tosin tämän kuvan kohdalla taisin laittaa kameran maahan ja napata kuvan ihan "sokkona" - sekin onnistuu aina välillä ihan hyvin!


Oikean sään valinta
Tämä vinkki olisi voinut olla jo heti alussa. Ennen kuvausta on hyvä miettiä, millaisia kuvia haluaa. Mustan koiran kuvaaminen täydessä auringonpaisteessa keskipäivällä ei tuota samanlaisia kuvia kuin pilvisellä säällä kuvaaminen. Todella aurinkoisella säällä auringonsäteet häiritsevät kuvausta ja turkista saattaa tulla vähemmän kivannäköinen. Eilinen sää oli oikein otollinen, sillä taivas oli täynnä pilviä, mutta oli silti kirkasta, jotta valoa oli riittävästi.


Jälkikäsittely
Aiemmin pidin kuvankäsittelyohjelmia huijauksena; enhän olisi ottanut niin hyvää kuvaa kuin mihin muokkaamalla päästiin. Olen kuitenkin huomannut, että pelkästään kontrastin säädöllä pääsee huomattavasti parempaan kuvanlaatuun. Lisäksi suoristaminen tekee kuvasta laadukkaamman ja rajaamalla kuvasta saadaan pois siihen kuulumattomat (näissä kuvauksissa herkkuja tiputtelevat kädet) asiat. On myös kiva kokeilla sävymuutoksia ja kaverini ehdottikin tällaista mustavalkokuvaa Maunosta - näyttää kivalta! :)


Extra-vinkki
Taustan blurraus on ihan huippukeksintö! Kun taustan saa sumeaksi, erottuu etualalla vipeltävä koira huomattavasti paremmin. Lisäksi kaikki huomio kiinnittyy silloin lemmikkiin ja sen tekemiseen eikä niinkään taustalla oleviin kohteisiin. Silti taustan värit tekevät kuvasta kivannäköisen :)


Onko teillä kokemuksia mustien eläinten kuvaamisesta? :)


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Häähumua - niin he sanoivat Tahdon

Onnenkyyneleet silmissä, hiukset laineilla ja kukkamekko päällä oli ihana istua kirkonpenkissä hääseremoniaa seuraten. Viime lauantaina ihana ystäväni sanoi miehensä kanssa tahdon Pyhäselän kirkossa, jonne läheiset olivat kokoontuneet juhlistamaan tuoretta avioparia. Olin ollut ennen viime lauantaita viimeksi viisivuotiaana häissä, joten kokemus oli ainutlaatuinen - etenkin, kun morsian vietti edellisen illan ja hääpäivän aamun minun ja Mikon luona!


En aiemmin keväällä pystynyt osallistumaan morsiamen polttareihin, mutta morsiamen virallinen viimeinen päivä "vapaana naisena" kului rennoissa tunnelmissa kanssamme syöden, häistä höpöttäen, terassilla pyörähdellen ja vähän lisää häistä hepuloidessa! Aloin itsekin olla lauantaiaamuna jo melkoisessa häähumussa, kun olin niin innoissani morsiamen puolesta, jonka kanssa olimme puhuneet vuosien aikana ummet ja lammet häistä.


Hääpäivän aamu oli täynnä kiirettä ja huisketta, mutta kaikki säheltäminen varmasti palkittiin myöhemmin päivällä. Koitin parhaani mukaan toimia morsiamen avustajana, jotta hänelle jäisi mahdollisimman paljon huolehdittavaa ja yksi jännittävimpiä tai haastavampia tehtäviäni oli varmasti mekon nyörittäminen, josta pojat ikuistivatkin muutaman ruudun meille muistoksi :D Hääjuhlassa puolestani olin lupautunut toimimaan valokuvaajana ja kortille ikuistuikin satoja ja taas satoja kuvia iloisista ihmisistä juhlavaatteissaan.



Olen toki katsellut satoja hääohjelmia, mutta sillä hetkellä, kun häämarssi lähti soimaan, kohosivat kyyneleet silmiin - samoin kuin tuoreen avioparin astuessa ulos kirkosta saippuakuplameren sekaan. Jotenkin kaikki se ilo ja onni, mitä heidän välillään on, välittyi jokaiselle vieraalle.



Valokuvaajana toimiminen oli valtava ilo ja kunnia, sillä tätä pariskuntaa ei tarvinnut paljon ohjailla, sillä asennot, eleet ja ilmeet löytyivät luonnollisesti - enkä usko heidän kyllä huomanneenkaan toisinaan, että heiluin kameran kanssa heidän vieressään, niin rakastuneilta he vaikuttivat!



Juhlapaikka oli aivan ihana ja tunnelmallinen, jonne kaikki mahtuivat mukavasti. Aurinkokin helli meitä ja mikäs sen parempaa on valokuvaajalle kuin luonnollinen, kaunis ilta-aurinko! Lisäksi ruoka oli ihan ykkösluokkaa, ja tarjolla oli jos jonkinmoista herkkua jokaiselle nälkäiselle.




Joku vieraista ikuisti meidätkin kortille, joten tästä näette hieman juhla-asuani sekä kampausta. Jalassa piti olla balleriinojen sijaan kiilakorolliset pistokassandaalit, mutta niiden sisäänajo jäi hieman viime tippaan sillä tuloksella, että jalassani pulliseli jättimäiset rakot lauantaiaamuna..



Joko te olette päässeet juhlimaan tuttavien häitä tai muita juhlia? :) Mitkä on teidän ykköskuvausvinkkinne kesäjuhlien ikuistamiseen?



torstai 2. heinäkuuta 2015

Tropiikista jylhille kallioille - retki Kolvananuurolle

Viime sunnuntaina löytyi valokuvaajan, kuntoilijan, retkeilijän ja elämysmatkailijan unelmakohde. Mikko päätti viedä miut yllätysretkelle, ja matkaan lähtiessämme en tiennyt muuta, kuin että mukana piti olla kamera, ulkoiluvaatteet ja retkieväät. Suuntasimme noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Joensuusta sijaitsevalle Kolvananuurolle, joka on siis jääkaudella syntynyt syvä rotko. Jää on halkaissut kallion ja kivet ovat vyöryneet rotkon pohjalle jylhien kallioseinämien väliin.


Jätimme auton parkkiin ja siirryimme pari kilometriä jalkasin luontopolulle, joka johdatteli meidät lopulta koko uuron ympäri. Pituutta uuron kiertävälle reitille tuli viitisen kilometriä ja aikaa retkeillessä kului kolme tuntia - joiden aikana ehdimme myös nauttia lounasta luonnonhelmassa loimuavan nuotion äärellä.

En tiennyt laisinkaan, millaiselle retkelle olen lähtenyt, mikä oli ihan hyvä, sillä yllätyin metri metriltä yhä uudelleen ja uudelleen, kun maasto vaihtui hyvin tiheään tahtiin. Nuotiopaikalle saakka tiet ja polut olivat helppokulkuisia ja muistuttivat lähinnä pururatoja satunnaisia pitkospuita lukuunottamatta. Nuotiopaikan jälkeen alkoi kuitenkin todellinen seikkailu, sillä matkaa taitettiin pomppimalla kiveltä kivelle purojen solistessa louhikon alapuolella.


Louhikko-osuutta kesti varmasti ainakin kilometrin verran, minkä jälkeen edessä oli "trooppisen ilmaston alue", jossa lämpötila oli aivan toista luokkaa kuin louhoksella. Laskeuduttaessa saniaisten sekaan lehtomaisemaan lämpötila nousi monta astetta ja ilma muuttui kosteaksi. Tuntui kuin olisi ollut yhtäkkiä etelänlomalla nauttimassa kuumuudesta ja auringosta.


Kolmas osuus reitillä oli jyrkät polunkohdat, joita kiivetessä alkoi väkisin puuskututtamaan ja kaipaamaan vesitilkkaa. Jyrkkää kallionseinämää noustiin polkuja pitkin yhä korkeammalle, kunnes oltiin uuron huipulla ja nähtiin kaikki se kauneus, joka rotkossa piilee. Valitettavasti tuon näkymän tallentaminen muistikortille oli mahdotonta tiheän kasvuston ansiosta - se täytyy itse kokea.

Maisemat olivat niin kauniita, puut täynnä visertäviä lintuja ja naavaa löytyi useasta puusta osoittamasta ilman puhtautta. Tietenkin muutama sata hyttystä oli eksynyt myös metsään, mutta liikkeessä ollessa niistä ei ollut mitään haittaa. Makkaranpaistohetkellä mietin tosin kauhulla, miten jokainen itikka tunkeutuu iholle, mutta nuotion savu karkotti inisijät onnekseni kauas pois.



Kierroksen jälkeen oli voittajafiilis, sillä melko kovan fyysisen suorituksen jälkeen olimme selvinneet takaisin autolle monta kaunista kuvaa ja kokemusta rikkaampana. Muistan, kuinka aina pikkutyttönä kävin perheeni kanssa metsäretkillä ja nyt vanhemmalla iällä oli mukava päästä taas retkeilemään. Onnistunut reissu kyllä kaikinpuolin ja voin lämpimästi suositella tuota luonnonsuojelualuetta lukijoillenikin - kauniita maisemia, upeita elämyksiä ja luonnonrauhaa kaiken kiireen keskelle! :)



Oletteko käyneet joissain ihanissa luontokohteissa, joita voisitte suositella? :)