SOCIAL MEDIA

sunnuntai 28. elokuuta 2016

DIY - Fustraa omalla parvekkeella

Vuosittain noin miljoona suomalaista kärsii jonkinlaisista niska-hartia-selkä -seudun kiputiloista, joten lienee luonnollista, että vaivoihin on koetettu löytää toimiva hoitomuoto. Omassa työssäni nökötän kassakoneen ääressä monta tuntia päivässä eikä selän jumiutumiseen juurikaan vaikuta se, istunko vai seisonko koneen ääressä - selkä jumiutuu kumminkin jossain vaiheessa. Pari viikkoa sitten pääsin tekemään paikallislehteen artikkelia fustrasta ja haastattelun tiimellyksessä selvisi, että lajia pääsisi kokeilemaan tällä viikolla veloituksetta, kun kuntokeskuksella vietettiin synttäriviikkoa.

Yleensä olen aika arka kokeilemaan mitään uusia juttuja - etenkään yksin. Kammottavammaksi tilanteen teki vielä se, että etukäteen tiesin fustrassa tarvittavan kehonhallintaa, jota minulta löytyy lähinnä nimeksi. Jossain rohkeuspuuskassani kuitenkin ilmoittauduin kokeilukerralle ja voin sanoa, ettei kaduta enää yhtään! Vaikka kokeilukerta olikin vain puolentunnin mittainen, sai siinä hyvän käsityksen siitä, mitä laji oikeastaan pitää sisällään - eikä sitä kehonhallintaa tarvittukaan pääsyvaatimuksena, sitähän sinne mennään harjoittelemaan!

ryhti
Ryhdikkäässä asennossa keppi osuu päähän, hartioihin ja takapuoleen.
Fustran avulla siis venytetään eri lihaksia ja pyritään vahvistamaan kehon heikkoja kohtia. Harjoittelu tapahtuu kehonpainolla eikä välineitä juurikaan tarvita. Ammattilaisen tehtävänä on ohjata asiakasta korjaamaan virheliikkeitä, jotta kroppaa opitaan käyttämään anatomisesti oikein. Kokeilutunnilla ohjaajalla olikin työtä, kun ensikertalaisia oli salin täydeltä ja korjattavaa löytyi jokaiselta, mutta sehän se on tarkoituskin; korjata, jotta voi kehittyä. Ja asiakkaana olin kyllä hyvin tyytyväinen siihen, että ammattitaitoinen ohjaaja osasi korjata virheliikkeet, sillä monesti aluksi ihan lällyltä tuntunut liike vaihtuikin yhtäkkiä todelliseksi treeniksi, kun joku pieni asia muutettiin.

Tunnilla teimme muutamiakin erilaisia liikkeitä, joita aion kyllä tehdä kotonakin kehonhuollon yhteydessä, sillä ai että sitä ryhdikkyyden tunnetta, kun selkä tuntuu taas hyvältä ja jumiutumattomalta. Oikeastihan fustraa harrastetaan juuri ammattilaisen opastuksessa, sillä itse ei huomaa kaikkia virheliikkeitä, joita tulee tehtyä ihan osaamattomuuttaan. Fustraa voi harrastaa ryhmässä ja yksin, mutta opiskelijabudjetilla en ainakaan toistaiseksi lähde lajin pariin muuta kuin kotiharjoitteluna näillä muutamalla oppimallani liikkeellä, jotka aion esitellä teillekin, jotta pääsette kokeilemaan!

Kotitreenissäni fustrassa tarvittavat välineet ovat mallia do it yourself. Sählymailan sijasta katuharja tai pitkä keppi toimisi yhtä hyvin harjoitusvälineenä. Lisäksi jalkojen väliin on asetettava palikka, jonka avulla jalkaterät pysyvät suorassa. Palikan tulee olla riittävän leveä, jotta jalat pysyvät lantionlevyisessä asennossa. Itse kokeilin ensin laatikon tilalle jumppamattoa ja putkirullaa, mutta molemmat olivat auttamatta liian pieniä. Laatikko oli hieman painava joihinkin liikkeisiin, joten kannattaa miettiä, löytyisikö jokin kevyempi väline omasta kodista.

1. Ylivienti

ylivienti

Yliviennissä kepistä otetaan leveä, tiukka puristusote ja keppi viedään lantion eteen kädet suorina. Hitaasti keppiä lähdetään nostamaan pään yli aina niin pitkälle kuin oma liikkuvuus antaa periksi. Tärkeää on, että kädet pysyvät suorina koko viennin ajan eivätkä koukistu esimerkiksi niskan takana. Myöskään hartioita ei saa nostaa korviin ja lapa-alue on pidettävä tiukkana suorituksen aikana. Venytys tuntuu rinnassa ja olkapäissä, mutta myös lavoissa, jotka pidetään mahdollisimman tiukkana.

2. Sivutaivutus

sivutaivutus
Sivutaivutuksessa seistään ryhti suorana (kts. postauksen ensimmäinen kuva) ja lähdetään pikkuhiljaa taivuttamaan ylävartaloa oikealle tai vasemmalle puolelle. Tärkeää on pysyä koko ajan suorana ja kuvitella seisovansa kahden seinän välissä eli lantio ei saa notkahtaa tai ylävartalo kallistua eteen eikä taakse. Venytys tuntuu kyljissä.

3. Leveä kyykky

leveä kyykky
Asetu leveään haara-asentoon ja pidä hyvä ryhti. Aseta jalat 45 asteen kulmaan ja lähde kyykkäämään selkä suorana. Tavalliseen kyykkyyn verrattuna huomioi, että leveässä kyykyssä on ensiarvoisen tärkeää pitää selkä koko ajan suorana eikä kallistua eteenpäin. Omassa tekniikassani on paljon hiomista, joten en suosittele suoraa mallia ottamaan kuvistani, mutta suuntaa ne antavat. Huolehdi myös, etteivät polvet ylitä varpaiden linjaa. Tässä venytystä saavat takareidet sekä lantio.
3. Pystypunnerrus
pystypunnerrus

Tämä liike on ehdoton suosikkini, sillä tuntui, että tämä antoi kaikista parhaimman venytyksen juuri niille alueille, jotka kassalla jumiintuvat. Liikkeessä asetutaan maahan samaan tapaan kuin tehtäisiin erimerkiksi lantionnostoja. Palikka asetetaan polvien väliin ja kädet laitetaan maata vasten 90 asteen kulmaan. Alaselkä painetaan lattiaan, samoin olkapäät, lavat ja käsivarret. Kun kaikki mainitut ovat tiukasti maata vasten, lähdetään työntämään keppiä maata pitkin niin pitkälle kuin liikkuvuus antaa periksi, ja sitten palautetaan keppi päänpäälle. Venytystä tuntuu erityisesti selässä, mutta myös hartioissa ja rinnassa.

Etenkin pystypunnerruksessa korostui se, miten tärkeää keskivartalo on pitää tiukkana. Aluksi liike tuntui ihan helpolta, mutta pian huomasinkin, että keskivartalon pito oli kehnolla tolalla ja olkapäätkään eivät pysyneet maassa.

Jo pienillä liikkeillä saa parannettua liikkuvuutta ja ryhdikkyyden tunnetta, puhumattakaan jumien aukeamisesta. Suosittelen lämmöllä kaikkia kokeilemaan lajia, jos vain tilaisuus tarjoutuu. Tämä ei muuten myöskään ole mikään maksettu mainos, vaan halusin jakaa kanssanne hyvän liikuntakokemuksen, josta koen olevan hyötyä myös muille :)¨

Löytyykö muita fustraa kokeilleita? Mikä poistaa sinun selkä-, hartia- ja niskakivut?
tiistai 23. elokuuta 2016

Onhan sillä nyt väliä, onko XS vai L

Ihminen lihoo ja ihminen laihtuu. Suosikkifarkut pysyvät kuitenkin samankokoisina vuodesta toiseen. Kesän kynnyksellä farkut istuvat täydellisesti ja niillä voi jopa kyykätä, mutta joulukuussa jenkkakahvat paistavat metrien päähän. Silti niitä on pakko käyttää, koska itselleen on vaikea myöntää, että nyt täytyisi ostaa numeroa isommat housut.

Vila
Vila

Omassa vaatekaapissani on tavoitevaatteita, sopivia vaatteita ja pikkuisen väljäksi käyneitä vaatteita. Suurimman osan vääränkokoisista vaatteista olen myynyt nettikirppareilla, mutta ne suosikkivaatteet ovat jääneet kaappiin odottelemaan "parempia aikoja". Uusien vaatteiden hankinnassa koitan tosin olla tarkkana; ihan periaatteesta en osta M-kokoa suurempaa vaatetta, vaikka kuinka olisi pientä mitoitusta, koska minähän en aio lihoa enää kiloakaan vaan pikemminkin laihtua. En silti ostaisi liian pientä vaatetta vain siksi, että se nipinnapin mahtuu päälle.


Ihmiselle tuntuu olevan hirmuisen tärkeää mahtua aina siihen kaupan pienimpään vaatteeseen, koska sehän todistaa, että ostaja on hoikka, kaunis ja hyvinvoiva. Mitä sitten jos housut puristavat niin, että lantiolle muodostuu pahat painaumat jo muutamassa minuutissa, tärkeintähän on, että ne mahtuvat päälle. Ja onhan 38-kokoisen mukava laittaa kokoa 34 olevat farkut ja crop-toppi päälleen, kun ne kerran mahtuvat!

häät
mekko
Olin sunnuntaina shoppailemassa ja pitkästä aikaa vaivauduin sovittamaan housuja. Löysinkin Vero Modasta aivan ihanat "nahka"pintaiset farkut, joista päätin kokeilla M-kokoa ja ottaa varuiksi mukaan myös S-koon, vaikka arvelin, etteivät ässät mahdu. Lopulta lähdin kaupasta mukanani nuo ihanat housut koossa XS. Järkytys oli aika suurenmoinen, kun vedin housut jalkaan ja ne tuntuivat hyviltä - tarkistin venyvyysasian myös myyjältä ja hän käski ottaa niin kireät kuin vain päälle menevät, sillä housut venyvät käytössä. Mutta hei, kokoa XS, täytyisihän sitä vähän mainostaa!

Stadiumilta löysin pitkään hakemani caprimittaiset treenihousut. Yleensä treenihousuissa koot S ja 38 ovat olleet hyviä, joten rohkeana tyttönä marssin sovituskoppiin 36- ja 38-kokoisten housujen kanssa. Olihan ne tosi kivat polvihousut. Nimenomaan menivät polviin ja siihen jäivät. Kiiruhdin takaisin myymälän puolelle ja hain koon 40 housut, jotka istuivat juuri hyvin jalkaan; riittävän napakat, mutta eivät mitkään makkarankuoret. Ja niin menin kassalle ja laitoin koon 40 housut 34-kokoisten farkkujeni kanssa samaan pussiin ja hymyilin tyytyväisenä onnistuneista löydöistä.

juhlamekko
Ostosten jälkeen aloin pohtia, mitä väliä sillä oikeastaan on, mikä numero tai kirjain kokolapussa lukee. Vaatteiden koothan vaihtelevat aivan älyttömästi jopa samojen vaatekappaleiden välillä, joten mitä merkitystä kokolapulla oikeastaan on? Jokainen varmasti itse tietää, minkä kokoinen on ja minkä kokoisia vaatteita rekeistä kannattaa etsiä, mutta miksi on niin vaikeaa ostaa L-koon paita M-kokoisen sijasta, jos se näyttää päällä paremmalta? Eivät vaatekoot määrittele meitä ihmisinä eivätkä kerro, olemmeko pieniä, keskikokoisia vai suuria kansalaisia. Ne kertovat lopulta hyvin vähän.

Hämmentävintä kuitenkin on, mikseivät toiset halua ostaa sopivia vaatteita, jotka tuntuvat mukavilta päällä. Joka päivä näkee ihmisiä, jotka ovat todennäköisesti joskus olleet kokoa XS, mutta kiloja onkin kertynyt niistä ajoista reippaasti ja silti päällä on ne samat XS-kokoiset shortsit ja napapaita. Eikö olisi mukavampaa ostaa sopivankokoiset vaatteet, jotka tuntuvat ja näyttävät hyviltä päällä? En väitä, etteikö napapaitoja voisi käyttää muut kuin langanlaihat ihmiset, mutta eikö kannattaisi ostaa omaa kokoa oleva paita? Tiedän useita ihmisiä, joille lyhyet, navan paljastavat paidat sopivat todella hyvin, koska he ovat ostaneet paidan omassa koossaan, eivät pienimmässä mahdollisessa vain iloitakseen sen mahtuvan päälle. Mahtuu minullekin siskoni crop topit, näyttävät vain vähän hassuilta.

vaatekoko

Sama ilmiö on tosin olemassa myös toisin päin. Ihminen on saattanut olla joskus kokoa XXL, mutta painonpudotuksen myötä onkin laihtunut jopa S-kokoiseksi. Mieli ei välttämättä ehdi pysyä mukana kaikissa muutoksissa ja oman vaatekoon löytäminen saattaa olla haasteellista - ajatellaan, että enhän minä nyt voi olla tuota kokoa ja ostetaan siksi enintään yhden koon pienempiä vaatteita kuin aiemmin. Näissä tilanteissa varmasti auttaa, että on joku shoppailukaveri mukana, sillä toiset näkevät usein helpommin, onko vaate istuva vai ei - saattaa tulla ihan positiivisia yllätyksiä sovituskopissa!

Ostaessani ja käyttäessäni vaatetta tiedän, minkä kokoinen se on. Tiedän joka kerta vetäessäni uudet XS-farkkuni jalkaani, että ne ovat oikeasti kokoa XS ja ne mahtuvat jalkaani. Tämä tosiseikka ei kuitenkaan pienennä minua kokoa kahta pienemmäksi. Tiedän myös, etteivät koon 40 housut myöskään suurenna minua niihin sopivaksi. Molempien kokolapuissa vain sattuu lukemaan nuo koot, mutta todellisuudessa molemmat ovat minulle sopivia - ei sopivia S-M -kokoiselle, ei sopivia normaalikokoiselle eikä sopivia 38-kokoiselle vaan sopivia minulle.

kokolappu

kesähäät
Kuka sitten tietää, mitä kokolapussa lukee? Kun liikumme kaupungilla, töissä ja koulussa, kukaan ei tule kysymään, mitä kokoa paitani on ja vastaako se yleistä mitoitusta. Jos paita näyttää kivalta eli on sopivaa kokoa kantajalleen ja näyttää muutenkin hänen tyyliinsä sopivalta, ihmiset saattavat kehua vaatetta ja kysyä, mistä se on ostettu. Ei missä koossa se on ostettu. Näin aikuisena olen oppinut arvostamaan sitä, että vaate tuntuu ja näyttää päällä mukavalta, vaikkei se olisikaan se kaikista pienin koko. Mitä oikeastaan teen vaatteilla, jotka haluan heti tilaisuuden tullen vaihtaa kollareihin ja t-paitaan tai jotka päällä saan vetää koko ajan vatsaa sisään ja piilotella jenkkakahvoja?

Millaisia ajatuksia vaatekoot teissä herättävät? Oletteko törmänneet samoihin ilmiöihin tai eläneet ne joskus itse?
perjantai 19. elokuuta 2016

Liikuntakuulumiset ja Liikunnainen

Kello on 5.42 aamulla ja makaan sängyssä peiton alla päivitellen blogia. Viikko on mennyt ihan hurjaa vauhtia ja aikalailla jokainen päivä on ollut täynnä aamusta iltaan, mutta tämän aamuvuoron jälkeen koittaa hetki rentoutumista Mikon serkun häiden muodossa - ja kun nyt Helsinkiin asti päästään, meinattiin kuluttaa kyllä sunnuntaipäivä Helsinkiä kierrellen.

Ravintovalmennuksesta ja liikunnasta en olekaan vähään aikaan kertonut kuulumisia. Ruokapuolella moni asia on korjaantunut, mistä olen erityisen iloinen; Pepsi Max -pullo kestää meillä ainakin puolet pidempään, ruokailuvälit eivät veny enää kuin korkeintaan neljään tuntiin ja lautaselta löytyy huomattavasti enemmän ruokaa kuin ennen. Paino on tippunut ja senttejä on lähtenyt vyötäröltä, mutta tällä hetkellä tunnen ärsytystä siitä, että hyvät tulokset ovat hieman lässähtäneet, kun lomalla ja kipeänä tuli herkuteltua ja painoa on tullut takaisin. Tiedän kuitenkin, että paino ei ole kovinkaan hyvä mittari monessakaan asiassa, joten koitan iloita siitä, että muut asiat ovat muuttuneet.


Sairaana ja lomalla ei tullut myöskään käytyä kovin ahkerasti lenkillä, minkä olen tosin korjannut taas näin arkeen palattuani. Päivittäiset 45 minuutin reippaat kävelylenkit ovat mahtuneet työpäivien väliin ja pääsin myös pitkästä aikaa käymään salilla, kun sen ovet maanantaina avautuivat! Tämän seurauksena olenkin joutunut kehittelemään yhden jos toisenkin kikkakolmosen kyykistelyn ja pikakävelyn välttämiseksi - kahden kuukauden tauon jälkeen todellakin tuntuu lihaksissa..


Näin syksyn tullen tuntuu, että joka puolelta tulvii liikkumismahdollisuuksia. Ainakin Joensuussa liikunnasta innostunut voi treenailla vaikka missä ja mainonnan mukaan lähiviikkoina vieläpä lähes maksutta. Aukeaa uusia kuntosaleja, on synttäriviikkoja liikuntapaikoissa ja ilmaisia kokeilukertoja mainostaa yksi jos toinenkin keskus. Itsekin ajattelin käydä kokeilemassa Fustraa ensi viikolla, kun Foreverilla on avoimet ovet - tutustuin lajiin töiden merkeissä teoriatasolla ja kokeilukerta jäi houkuttamaan niin paljon, että ilmoittauduin mukaan. Syksyksi suunnitelmissa on toinenkin liikunnallinen projekti, mutta siitä lisää, kun tiedän tarkemmin, joten pysykää kuulolla ;)

Yhden tapahtuman, johon alunperin meinasin itsekin osallistua, haluaisin vielä joensuulaisille nostaa tiedoksi; liikunnainen 3. syyskuuta! Naisille suunnattu hyvinvointi- ja liikuntatapahtuma, jossa pääsee lenkkeilemään yksin tai yhdessä ympäri Joensuuta kävellen, sauvakävellen tai juosten. Lisäksi lenkkeilijöille on tarjolla tapahtumassa muun muassa jumppia ja keittolounas. Varmasti tapahtuman myötä löytyisi itsellenikin uusia lenkkireittejä, mutta ehkä ensi vuonna - tänä vuonna kun tapahtuma menee päällekkäin matkalaukun pakkaamisen kanssa viikon reissua varten. Siitäkin lisää myöhemmin ;)

Mitä teidän liikuntapuolelle kuuluu? :)
sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kesälomatunnelmia

Kesäloma alkaa olla lomailtuna ja voin sanoa, että tämä loma on todellakin tullut tarpeeseen. Uurastuksen jälkeen oli ihana heittää vaihde vapaalle ja rentoutua oikein kunnolla hyvässä seurassa. Vaikka tunnollisena työntekijänä sairastuinkin päivää ennen kesäloman alkua ja säät eivät oikein suosineet ulkoilua lomapäivien aikana, korvasi rakkaat ihmiset ympärillä kaiken tuon.

Maanantaiaamuna olin tervehtynyt kurkkukivusta ja flunssasta jo niin hyvin, että hyppäsimme aamuseiskan junaan ja lähdimme kohti Turkua. Matka tuntui oudoksestaan kyllä todella pitkältä, mutta ainakin tuli luettua ne tenttikirjat, joista aiemmin mainitsin.. Turkuun päästyämme lähdimme kiertelemään kaupungille ja siellä vierähti tunti jos toinenkin aivan hujauksessa. Suuntasimme vielä Dennikseen syömään ennen laivan lähtöä. Minä en tietenkään maistanut tuosta ihanasta pizzasta yhtään mitään, sillä nokka oli niin tukossa, mutta paikkahan oli aivan ihana ja kuulopuheiden mukaan myös lautasellani ollut pizza oli oikein maukasta!

munkit
pizza
Päätimme kävellä satamaan, sillä aikaa laivan lähtöön oli reilusti eikä meillä ollut juurikaan matkatavaroita kannettavana. Kävelyssä on myös se hyvä puoli, että näkee paljon ihania vanhoja taloja, pieniä kujia ja erilaisia maisemia kuin kotopuolessa kävellessä - ja saa vähän liikuntaa, sillä odotettavissa oli, että laivan notkuva seisovapöytä saattaisi risteilyn aikana tarjota murua rinnan alle..

Risteily sujui leppoisissa merkeissä shoppaillen, syöden, musiikista nauttien ja ihan vain rentoutuen. Seuraavan päivän aamupalalla jopa huomasin maistavani aamiaisen maut ja tästä innostuneena ähkin mahani täyteen kaikkia ihania herkkuja! Hyttimme hintaan kuului erikoisaamiainen, jota en voi kuin kehua. Aamupalalla ensimmäisenä tarjottiin kuohuviiniä, kahvit ja teet tultiin kaatamaan valmiiksi mukeihin ja muutenkin tunnelma oli ihanan hemmoteltu. Luksusta!

Baltic Princess

Baltic Princess
Illalla laivamme saapui takaisin satamaan ja reippaina nuorina päätimme laittaa tassua toisen eteen ja kävellä hotellillemme keskustan toiselle laidalle. Jossain vaiheessa valinta alkoi melkein kaduttaa, sillä matkaa kertyikin kolme ja puoli kilometriä ja paluumatkalla kannettavaa olikin jo enemmän, kun laivalta löytyi vaikka mitä kivaa kotiin tuotavaa.. Pääsimme kuitenkin perille ja pienten harhailujen jälkeen pääsimme hotellillemme, joka sijaitsi aivan torin laidalla.

Sokos Hotel City Börs valikoitui hotelliksemme sijaintinsa ja suht' edullisen hintansa vuoksi. Hotellihuone olikin oikein kiva, mutta pikku hiljaa huoneesta paljastui kaikenlaista uutta pientä rempallaan olevaa seikkaa, joita lopulta oli niin paljon, että alkoi jo huvittaa kaiken keskeneräisyys. Hotellihuoneemme oli ensinnäkin järkyttävän kylmä, sillä viilennys oli täysillä ja patterit ilmeisesti epäkunnossa, sillä huone ei lämminnyt vielä yölläkään. Vessan kattoon oli tehty ilmeisesti remonttia ja paneelit olivat jääneet repsottamaan sieltä ja täältä. Suihkun seinissä oli mustia pilkkuja (toivottavasti ei hometta, kuten Wiskarin laulussa), roskakorin aukaisumekanismi ei toiminut ja pölyt oli unohtunut pyyhkiä. Pikkuvikoja, mutta yllättävän paljon samassa huoneessa! Kuitenkin kiitosta ansaitsevat isot ja muhkeat tyynyt sekä siisti yleisilme huoneessa :) Aamupalalla oli tungosta ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen hotelliaamupalalla piti etsiä istumapaikkaa, mutta ruoka oli kyllä maukasta :)

kuohuviini
Ahvenanmaa
Keskiviikkona saavuimme takaisin Joensuuhun, jossa vanhempani meitä jo odottivatkin! Äiti ja isi tulivat lomailemaan loppuviikoksi Joensuuhun ja saimme viettää paljon aikaa yhdessä <3 Suurin osa ajasta taisi kulua meille kaikille rakkaaseen harrastukseen - höpöttelemiseen kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kävimme myös shoppailemassa kaupungilla, syömässä sekä Iskelmä Kesä -festareilla Sirkkalan puistossa. Iskelmä Kesää olikin jo odotettu, sillä Jari Sillanpää, Juha Tapio ja Neljänsuora eivät ihan joka kerta osu samaan paikkaan keikkailemaan, joten ihana ilta oli taattu. Tapahtumassa oli muitakin tuttuja ja vietimme oikein naurun- ja musiikintäyteisen illan.

Turku Naantali
tori

Turku
Tämä päivä onkin kulunut tenttikirjojen parissa, Blondi tuli taloon -sarjaa katsoessa ja rentoutuessa. Huomenna olisi tarkoitus taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja vaihtaa herkut lenkkeilyyn - jotenkin ihana ajatus jo päästä liikkumaan yli viikon tauon jälkeen! 

Millaisia suunnitelmia teillä on tulevalle viikolle? Löytyykö muita, jotka ovat herkutelleet lomalla ja kaipaavat jo arjen rutiineja? :)
perjantai 5. elokuuta 2016

Muuttaminen on tunteiden vuoristorataa

Muuttoautot huristavat varmasti koko elo-syyskuun ajan ympäri Suomea kuljettaen uusien opiskelijoiden tavaroita uudelle paikkakunnalle ja mahdollisesti ihka ensimmäiseen omaan kotiin. Toiset muuttavat yksin kaupunkiin, josta eivät tunne ketään, toiset jakavat uuden kotinsa puolisonsa kanssa ja kolmannet riemuitsevat, kun opiskelupaikkakunnalla on jo vanhoja tuttuja vuosien takaa. Omaan kotiin muuttaminen on kuitenkin kaikille yhtä jännittävää, kutkuttavaa, ihanaa ja kamalaa muutti sitten yksin tai yhdessä.

Ensimmäiseen omaan kotiin muuttamiseen liittyy odotuksen ja innostuksen tunteita, kun saa kierrellä Ikeassa ja miettiä, millaiset kalusteet uuteen kotiin sopisivat ja millaiseksi oman kodin voisi sisustaa. Uudelle paikkakunnalle muuttaminen tuo mukanaan myös odotuksia siitä, millaisia ihmisiä kaupungissa tapaa, millaiset harrastusmahdollisuudet sieltä löytyy ja millaista itsekseen asuminen tulee olemaan. Tämä on usein se osuus, jota suunnittelee ja miettii mielellään.

Joensuu
Kun muutin Joensuuhun, muutin isoon yksiöön ihan keskustan laidalle. Ennen lähin pikkukauppa oli noin seitsemän kilometrin päässä ja yhtäkkiä Citymarket oli takapihalla. Bussilla pääsi minne vain ja lähes milloin vain - ei siis vain koulupäivisin aamulla ja illalla. Jo pelkästään tähän tottuminen oli jännittävää! Lisäksi oman kodin sai sisustaa mieleisekseen (tosin, järjestystä ei voinut oikein vaihtaa, vaikka pienenä kovasti uhosin vaihtavani järjestystä vaikka joka päivä, kun muutan omaan kotiin :D), jääkaapin täyttää omilla suosikkiruuillaan ja katsoa telkkaria yömyöhään. Kuulostaa ihanalta, mutta tarkemmin kun miettii, mitä näistä en voinut tehdä kotikotona? Ajaa bussilla 20 minuutin välein ja kävellä kauppaan.

Uuden kodin viehätys säilyi helposti kuukaudenkin, mutta kun Salkkarit alkoivat telkkarista, konkretisoitui se, miten yksin oikeastaan olinkaan. Tunsin Joensuusta yhden vanhan työkaverin ja Mikon lähipiiriä, mutta kukaan heistä ei luonnollisestikaan istunut kanssani iltaisin kotonani. En tuntenut itseäni yksinäiseksi, mutta tunsin kyllä valtavaa koti-ikävää. Kenen kanssa kommentoin hassuja juonenkäänteitä, kenen kanssa syön iltapalan ja kenelle huudan hyvää yötä ennen nukkumaanmenoa? Mikon kanssa viikonloppuisin, mutta viikossa oli viisi muutakin päivää.

jokimaisema

Monelle juuri muuttoa edeltävät viikot ovat täynnä intoa ja jännitystä uuden elämänvaiheen alkamisesta, mutta itselleni ainakin muuttopäivää edeltävät päivät olivat aika sekamelskaa tunteiden osalta. Kaikki sukulaiseni asuvat Tampereen seudulla ja melkein kaikki kaverinikin asuvat siellä. Kaikki muistivat kertoa, miten kova ikävä heillä tulee minua ja miten on kurjaa, että muutan niin kauas - kun toinen kertoo tämän itku kurkussa, tulee olo, että olen itsekäs, kun muutan niin kauas ja aiheutan muille sillä ikävää. Ei kukaan varmaan noin ajatellut, mutta mietin asiaa useamman kerran itsekseni.

Ei muuttaminen ollut vaikeaa kuitenkaan vain minulle, joka yhtäkkiä asuinkin yli 400 kilometrin päässä lähes kaikista rakkaistani. Tunsin ikävää ja kaipuuta takaisin kotiin tuttujen ihmisten pariin tekemään niitä tuikitavallisia asioita. Samaan aikaan ystäväni, perheeni ja sukulaiseni kaipasivat minua takaisin kotiin ja heille oli varmasti yhtä kamalaa asua yhtäkkiä niin kaukana minusta. Ja minä ymmärsin sen. Halusin ennen muuttoa viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaiden ihmisteni kanssa, koska tiesin, että yhteistä aikaa ei olisi niin paljon, kun asun kauempana.

joki
Kotiuduin kuitenkin nopeasti Joensuuhun ja sain uusia ystäviä sen lisäksi, että pidin yhteyttä vanhoihin. Opin ottamaan vastuuta vielä enemmän omista tekemisistäni, huomasin pärjääväni itsekseni ja tykkääväni uudesta kotikaupungistani. Minulla on edelleen ikävä kaikkia rakkaita kotopuolessa, mutta kokemuksen myötä tiedän, että pääsen aina halutessani käymään heidän luonaan ja he täällä. Olen onnellinen, että välimatkasta huolimatta tärkeimmät ihmiset ovat pysyneet lähelläni <3

Joensuu
Mitä oikeastaan haluan postauksella sanoa, on, että muistakaa muuttajat ja kotijoukot, että muuttaminen ei ole vaikeaa ainoastaan sinulle, vaan myös toiselle. Muuttajalla tulee valtava ikävä kotiin ja kotijoukoilla tulee valtava ikävä muuttajaa. Sama pätee ystäviin ja sukulaisiin. Tärkeintä on kuitenkin pysyä yhdessä ja tukea toinen toisiaan - niin minun lähipiirini on ainakin tehnyt <3

Millaisia kokemuksia teillä on muutosta? Oletteko muuttamassa tänä syksynä?