Ainoa lupaukseni vuodelle 2017 oli muistaa ottaa itselle huiluuaikaa, jolloin ei tehdä koulujuttuja eikä käydä töissä. Huiluuaikana neulotaan sukkia, pelataan lautapelejä miehen kanssa, katsellaan hömppäsarjoja, käydään salilla ja nautitaan elämästä läheisten kanssa. Syy, miksi tämä oli ainoa tavoitteeni, oli se, että vuosi 2016 oli niin täynnä työtä ja touhua, että koin olevani jossain kohtaa jo ihan loppu - jotain oli tehtävä.
Kiiresstä vierottuminen ei missään tapauksessa ollut helppoa. Kun on tottunut olemaan koko ajan tehokas, alkaa tuntea itsensä laiskaksi, kun ei jokaisesta puhelinsoitosta ryntääkään töihin tai suorita sataa opintopistettä vuodessa. (Tosin, suoritinhan minä 140 opintopistettä viime lukukaudella, mutta ne tuli helpoista kursseista suurin osa.) Ensimmäiset kieltäytymiset lisätöistä olivat kaikista haastavimpia, sillä olihan minulla kalenterissa tyhjää ja töissä olisi tarvittu minua. Samoin muutama kurssi piti tiputtaa pois kalenterista, sillä niiden työmäärä olisi ollut jo vähän liikaa. Joka kerta piti palautella mieleen, miksi jätän kalenteriin tyhjää; oman jaksamiseni vuoksi. Ei ole paljon iloa työntekijästä tai opiskelijasta, joka palaa loppuun jossain kohtaa.
Alkuvuosi oli melko opiskelujentäyteinen, sillä kirjoitin graduani ja suoritin muita kursseja alta pois. Kuitenkaan kaikki aikani ei enää mennyt töiden tai opiskelujen parissa, vaan aikaa jäi myös rentoutumiseen; keskellä viikkoa saattoi olla vapaapäivä, jolloin nukuin pitkään, kävin aamulenkillä, siivoilin kotia ja laitoin jotain hyvää ruokaa. Kodin siivoamisesta tuli oikeastaan todella terapeuttista, sillä se ei tuntunut enää stressaavalta kuten aiemmin; minulla oli esimerkiksi aikaa siivota kaapit, joiden sotkuisuutta olin harmitellut pitkään - siivoaminen tuntui vain kivalta eikä lainkaan pakkopullalta.
Kesällä vietin ensimmäisen virallisen kolmen viikon kesälomani, jonka aikana keskityin vain kivoihin asioihin; vietin aikaa perheeni kanssa, rentouduin ja lomailin. Kesällä vapaa-aika alkoi oikeastaan tuntua jo hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta asialta - ei huvittanut enää ollenkaan täyttää kalenteria liialla tekemisellä. Laiskistuinko? En tiedä, mutta ainakin oloni on paljon parempi näin, vaikken syksyllä onnistunutkaan suorittamaan kovin montaa kurssia verrattuna aiempiin syksyihin.
Nyt vietän viimeistä vapaapäivää neljän päivän vapaistani ja olo on oikeasti rentoutunut. Joulu on kiireistä aikaa kaupan alalla ja töitä on saanut tehdä ihan urakalla vain ykkösvapaapäivien turvin. Oli ihanaa huilata neljä päivää ilman stressiä mistään. Toki eksyinhän minä naputtelemaan koulutehtäviäni, mutta vain sopivissa määrin. Ehdin uudistaa blogin ulkoasua, kirjoittaa jälleen postauksia, neuloa sukkaa, katsella suosikkisarjojani, liikkua, syödä hyvin ja viettää aikaa Mikonkin kanssa iltaisin. Niin ja lukea sanomalehden sängyssä ilman kiirettä ja lukea loppuun myös vuosi sitten aloittamani kirjan.
Kalenterissa on vieläkin tyhjiä päiviä joka viikko. Ja siellä ne myös pysyvät tyhjinä hyvällä omallatunnolla. On ihanaa, kun ei ole kiire eikä stressi päällä ja voi keskittyä elämästä nauttimiseen ja siihen, että elämässä on muutakin tärkeää kuin raha ja opiskelu. Tuntuu, että elämäni on tällä hetkellä hyvässä tasapainossa, siinä on sopivasti kaikkea ja juuri riittävästi ei mitään. Välillä huolin siitä, etten ole tehnyt juurikaan oman alani sijaisuuksia ja pohdin, miten saisin haalittua kokemusta. Sitten katsoin taas kalenteria ja totesin, että yksi työ saa riittää kerrallaan - toki tilaisuuden tullen otan kyllä ilomielin sijaisuuden vastaan, mutta nyt juuri en usko niitä tulevan, sillä saan tehdä jo nyt nelipäiväistä viikkoa töissä ja se tuntuu juuri sopivalta opintojen ohessa. Ja mikä kiire miulla on, koko elämä edessä! :)
Millaisia tunteita kiireestä luopuminen teissä herättää? Osaatteko vai onko se edelleen to do -listalla?
Upeita kuvia tässä postauksessa! :) Kiireen tunteesta on vaikea päästää irti, mie tuppaan olemaan tehokas ja tykkään tehdä koko ajan jotain. Olen kuitenkin oppinut rentoutumaan ja päästämään irti välillä, niin jaksaa sitten puurtaa. ^^ Välillä on hyvä vaan olla ja tehdä sitä mitä vaan mieleen tulee. :)
VastaaPoistaKiire on kyllä niin tuttua :D Mulla on jo nyt kaksi työtä ja aloitan kohta opiskelut eli on sitten vielä opiskelu ja kaksi työtä :) Tosin nuo työt on onneksi ihan sovittavissa ja koulu monimuotoa, joten ei sillä. Jotenkin tykkään kun on paljon tekemistä ja sitten hengähtää kunnolla :) Hyvä kun oot kuitenkin luopunut kiireestä ja kalenterissa on niitä tyhjiä päiviä, ne tekee oikeesti niin hyvää!
VastaaPoistaTuo on kyllä niin totta, että välillä on ihan oikein ottaa aikaa vaan itselleen ja kieltäytyä esimerkiksi niistä lisätöistä :) Liika kiire ja stressi on pidemmällä aikavälillä pelkästään huono juttu, ja loppuun palamisen riski kasvaa koko ajan. Itselläni on töitä tällä hetkellä ihan sopivissa määrin, mutta toki jaksamiseen vaikuttaa myös se, onko tekeminen niin mieluista vai ei - tästä ollaankin siun kanssa puhuttu <3 Kun itsestä tuntuu hyvältä ja ehtii myös nauttia vapaa-ajasta, on silloin kaikki miun mielestä kohdallaan! :)
VastaaPoistaVälillä tarvitsee ottaa aikaa itselleen, sillä kyllä maailma pyörii vaikka pitäisikin muutaman rennomman päivän :) Kiireestä luopuminen on melko hankalaa, mutta lopulta todella palkitsevaa <3
VastaaPoista