SOCIAL MEDIA

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Stressittömyyden salaisuus

"Kun miulla on niin kauhee kiire", "Miulla on niin hirvee stressi", "Siis ihan kamalaa, kun miun elämä on näin rankkaa!". Kuulostaako tutulta? Jokaisen lähipiiristä löytyy varmasti se henkilö, jolla on tunnetusti paljon rankempaa kuin kaikilla muilla, jatkuva stressi ja miljoona asiaa, joita pitäisi tehdä, mutta ei vain ehdi. Lopulta meillä kaikilla ihmisillä on pitkälti ihan samat asiat hoidettavana, mutta se miten ja millä asenteella ne hoitaa, vaihtelee paljon ihmisten välillä.

Ihmiset stressaavat eri asioista ja erilaisella voimakkuudella - osa stressaa jopa ihan turhista asioista ja toisaalta stressaantuneena tuntuu, että ihan arkipäiväisetkin asiat kuten imurointi, tuntuu lisästressiltä. Stressi on kuitenkin pitkälti ihan itseaiheutettua eli oma vika. Tämän sain kokea kantapään kautta puolitoista vuotta sitten, kun valutin perunakattilasta vettä ja yksi peruna luiskahti tiskialtaaseen. Aloin itkeä vuolaasti ja heittäydyin sohvalle parkumaan. Tiputin kalenterin lattialle ja nyyhkytin, että elämäni on ihan liian kiireistä ja miulla on kamala stressi. Mikko poimi kalenterin ja avasi sen, kysyi, mitä minun pitää tehdä ja ehdotti, että järjestetään kalenteri yhdessä. Niin hyvältä kuin se tuntuikin, ymmärsin, että minun oli ihan itse muutettava käytöstäni, ei siihen pystyisi kukaan muu eikä stressi todellakaan ole kenenkään muun vika.



On oma valinta opiskella, käydä töissä, työskennellä useammassa paikassa, hankkia lapsia, ottaa asuntolaina ja aikatauluttaa elämään menoja. Tietenkin tästä on nyt rajattava ulos paine, joka aiheutuu esimerkiksi sairauksista, työpaikan menetyksestä, avioeroista ja muista oikeasti vakavista asioista. Mutta stressi joka aiheutuu siitä, että on valinnut lastenhankinnan ja opiskelun yhtä aikaa, on jokaisen oma valinta. Samoin kolmen työn tekeminen samanaikaisesti - ja talonrakennus ja muut päätettävissä olevat asiat.

Ihmisellä on luontainen taipumus ajatella kaikista asioista ensiksi sitä pahinta vaihtoehtoa, sillä niin ihminen on selviytynyt historiansa aikana. On täytynyt miettiä esimerkiksi mitä tapahtuu, jos lähtee metsästämään ruokaa eikä saa sitä - miten siitä selvitään. Tänä päivänä kaikesta ei kuitenkaan tarvitsisi ajatella niin negatiivisesti vaan pitäisi ennemmin ajatella niitä positiivisia puolia. Jos kaikista asioista ajattelisi positiivisemmin, näkisi stressin aiheuttajatkin hieman eri tavalla ja stressi saattaisi olla selätetty jo sillä. Mutta kun se tuntuu olevan niin kamalan vaikeaa.


Mitä sitten itse tein, kun stressi kaatui niskaan? Pistin asiat tärkeysjärjestykseen ja karsin ensitöikseni muutaman kurssin kalenteristani pois. En ottanut töihin lisävuoroja, vaan tein ne, jotka minulle oli annettu. Jätin kalenteriin tyhjää ja karsin turhista menoista; miksi mennä johonkin höpönlöpö-tilaisuuteen moneksi tunniksi vain koska sain sinne kutsun? Myös kavereiden näkemiseen on hyvä jättää aikaa, mutta siinäkin kannattaa pitää järki; miksi edes sopia tapaamista, jos aikaa nähdä on 45 minuuttia? Vain lisää stressiä ja ihan turha tapaaminen, jossa vallitsee vain kiireen tunne.

Päästäkseen stressistä eroon, jokaisen täytyy siis itse miettiä, mistä asioista haluaa pitää kiinni, mitkä ovat vähemmän tärkeitä asioita ja mitkä toisaalta pakollisia asioita hoidettavaksi. Sitten vain laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen ja pysytään päätöksen takana. Se, että joku ei ehdi nähdä ystäviä, liikkua tai laittaa ruokaa ei ole stressin ja kiireen syy, vaan ihmisen oma valinta - sille, mille haluaa löytää aikaa, löytyy kyllä aikaa. Itse esimerkiksi halusin löytää aikaa opinnoille, työnteolle, parisuhteelle, kavereille ja liikunnalle. Tämä tarkoitti automaattisesti sitä, että aikaa ei jäänyt askartelulle, matkustelulle, blogille tai esimerkiksi kirjojen lukemiselle, mutta nämä olivat omia valintojani - hyviä sellaisia sillä hetkellä!

Toivon, että saan elää rakkaideni kanssa pitkän ja terveen elämän, jonka aikana ehdin aivan varmasti tehdä töitä, ostaa kodin, toivoa lapsia ja tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Tekeekö minut sitten onnelliseksi se, että minulla on kamala kiire ja stressaan vaan elämäni enkä nauti siitä ollenkaan? Vai kenties se, että valmistun vuoden myöhemmin kuin kurssitoverini tai ostan asunnon vasta kun saan oman alan työpaikan, mutta ehdin siinä samalla matkustella, harrastaa ja viettää aikaa tärkeiden ihmisteni kanssa? Ehdottomasti jälkimmäinen.


Ihmisillä on vain kamala kiire tehdä sitä, tätä ja tuota. Pitäisi olla ensimmäinen joka valmistuu, ensimmäinen, joka ostaa oman kodin tai saa lapsen. Arkena pitää käydä kolmessa työssä, koulussa ja harrastaa siinä sivussa kolmeatoista eri lajia, koska on trendikästä, että on kiire. Ja sitten stressataan sitä, kun on niin kamala kiire, kun elämässä on tällaiset olosuhteet. Ei yhtään käsitetä sitä, että kiire on itse aiheutettua ja siitä voi kyllä luopua, jos se tuntuu huonolta. Mutta kun on niin hienoa sanoa, että minulla on niin paljon kaikkea tekemistä, että pää hajoaa - halutaan vaikuttaa tärkeiltä, koska vain tärkeillä ihmisillähän on kiire, kun kaikki haluavat osan itsestä.

Ehdoton ykkösvinkkini stressin lievittämiseen on siis priorisoida; mieti, mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja anna niille aikaa. Mieti, mitkä asiat kuormittavat sinua ja lisäävät stressiä; onko se esimerkiksi yksipuoliset ystävyyssuhteet tai kenties työpaikka, jossa et viihdy? Karsi näitä asioita, koska jos ne eivät tee sinua onnelliseksi, ne ovat omiaan lisäämään stressiä. Pian huomaat, että karsimalla negatiivisia asioita elämästäsi, jää enemmän aikaa niille asioille, joista oikeasti pidät. Samalla elämänlaatu muuttuu myönteisemmäksi ja tunnet olosi paljon paremmaksi, kun koko maailma ei tunnu kaatuvan niskaan.

Kakkosvinkkinä tulee positiivinen ajattelu. Älä ajattele to do -listoja negatiivisuuden kautta; nämä asiat minun täytyy tehdä ennen tiettyä päivää. Ajattele ne pikemminkin muistilistoiksi asioista, joita tulet tulevaisuudessa hoitamaan. Jos et alunperin ajattele, että tekemistä on kamalasti ja tulet varmasti hukkumaan työmäärään, huomaat pian, ettei tehtävää edes ollut niin paljoa - tai ainakin tehtävien suorittaminen kävi huomattavasti joutuisammin kuin jos olisit jo valmiiksi murehtinut mahdollista epäonnistumista.

Mitkä ovat sinun vinkit stressin lievitykseen? Mikä sinua stressaa ja kuinka selviät stressistä?

Ps. Jos olet kokenut saaneesi blogistani energiaa, inspiraatiota ja vinkkejä hyvinvointiin, käyhän äänestämässä blogiani Inspiration Blog Awardsissa Vuoden energisin -kategoriaan <3 Äänestykseen pääset klikkaamalla tästä.

16 kommenttia :

  1. Olipa hyvä postaus ja täyttä asiaa! :) Itsekin olen kokenut parhaaksi vain vähentää menoja sellaisilta viikoilta, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan päälle kun ei ehdi kunnolla hengähtää ja palautua. Haluan keskittyä enemmän itselleni tärkeisiin asioihin, kuten parisuhteeseen ja ystävien näkemiseen, kuin että olisin vaikka koko ajan kirjoittamassa blogia tai juoksisin pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Ennen stressasin paljonkin juuri bloggaamisesta, kun aikaa/inspistä siihen ei tuntunut löytyvän, mutta nykyään kirjoittelen vapaammin juuri silloin kun siltä tuntuu :) Stressiä saan lievitettyä parhaiten liikkumalla, musiikin kuuntelulla, juttelemalla ystävien tai poikaystävän kanssa mieltä painavista asioista ja nukkumalla riittävästi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Olet kyllä oikeassa siinä, että puhumalla stressikin häviää ja unen merkitystä ei voi mitenkään liikaa korostaa stressinhallinnassa, sie oot fiksu nainen <3 Ja on mukava kuulla, että muutkin karsivat menoja ja keskittyvät vain tiettyihin asioihin - välillä tuntuu jopa hieman julmalta, kun alan karsia menoja ja esimerkiksi blogiaikaa, mutta siitä tulee vain itselle parempi olo. Mieluummin elän stressitöntä elämää kuin teen sataa asiaa yhtä aikaa ja lopulta elämä tuntuu vain suorittamiselta!

      Poista
  2. Hyvä postaus. Itse ressaan oikeasti ihan kaikesta. Pari vuotta sitten istuin parvekkeella ja tajusin, että en ole ressannut pitkään aikaan mistään. Tämän jälkeen aloin ressaamaan siitä, että mikään ei ressannut. Meitä todellakin on monenlaisia siis! :)

    www.inkanitta.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä oravanpyörä, että tulee stressi jo stressaamattomuudesta :D Mutta hienoa, jos joskus on aikojakin, ettei stressaa :)

      Poista
  3. Samaa mieltä muiden kanssa, todella hyvä postaus! :) Ja tärkeästä asiasta. Mulla on aina monta rautaa tulessa ja nautinkin kiireestä. Mutta osaan myös rentoutua ja pitää vapaapäiviä, mutta helpompi elää ns. kiireessä. Stressaan nykyään vähemmän kuin ennen, koska teen asiat ajoissa enkä ota itselleni liikaa hommia mitä en pysty tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Ihan totta, että joskus paineen alla työskentelee paljon paremmin, mutta on hienoa, että osaa erottaa, milloin on hyvä kiire ja milloin liikaa tekemistä! :)

      Poista
  4. Tosi ajatuksia herättävä postaus! Varsinkin tuo, että miksi pitäisi olla joka paikassa säätämässä vain koska on saanut kutsun tai on siihen mahdollisuus. Stressittömyyttä luo nimenomaan se, että osaa valikoida elämään ne asiat, jotka tuottaa itselle mielihyvää ja uskaltaa sanoa "ei" niille, jotka vaan vie energiaa. Jokaisen pitäisi pysähtyä miettimään, mitä itse oikeasti arvostaa ja mitä tekee vain siksi, että pitää/on aina ennen tehty/on järkevää yms. Eikä kaikkea tarvitse saada heti, koska mistäs sitten haaveilet, jos yhtäkkiä on kaikki, mitä on ikinä toivonut? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Toi on todella hyvä pointti, että mistä sitä sitten haaveilee, jos kaikki on jo toteutettu kauhealla kiireellä! Ja tuon ein sanominen on ehdottoman tärkeää, vaikka se välillä onkin haasteellista :)

      Poista
  5. Todella hyvin jäsennelty postaus, mielenkiinnolla luin loppuun asti! :) Mie olen usein sellaista stressaavaa tyyppiä ja perfektionismiin taipuvainen, mutta osaan höllätä myös, pidän luovia taukoja ja nykyään myös osaan myös kieltäytyä asioista, joita en ehdi kunnolla tehdä. Ja vaikka opiskelut aloitin työn ohella, niin jaksotan ne niin, että muu elämä pyörii mukana ja otan vain sen verran kursseja kun ehdin tehdä omassa elämäntilanteessani. Tähän mennessä olen saanut tehtyä samaan tahtiin muiden luokkalaisten kanssa, mutta keväällä ja kesällä otan reilusti vähemmän kursseja, kun alkaa töissä kiireinen juhla- ja hääpukukausi.

    Minulla esimerkiksi perhe, työt ja opiskelut menevät blogin edelle ja vaikka välillä tulee syyllisyyden tunne, ettei ehdi kirjoittaa usein niin sille ei voi mitään, kun muut asiat painavat omissa vaakakupeissaan enemmän. :) Tästä syystä olen karsinut tapahtumia, palkattomia yhteistöitä ja niin edelleen, valitsen tapahtumista vain kiinnostavimmat, missä haluan ehdottomasti käydä. Mut joo, piti tulla vaan sanomaan et hieno ja ajatuksia herättävä postaus, hienoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! <3 Voit olla todella ylpeä, että olet onnistunut suorittamaan opinnot normaalissa tahdissa ja silti olemaan stressaamatta sen enempiä :)

      Hienoa myös, että olet osannut karsia yhteistöitä ja tapahtumia, koska siitä ei nauti kukaan, jos joutuu vain pakolla tekemään kaiken. Lisäksi on hienoa, että osaa asettaa perheen edelle - perhe on kuitenkin kaikista tärkein <3

      Poista
  6. Oi että miten hyvä postaus. Mulle tuli tälle keväälle ihan liikaa kaikkea, kun useampi projekti ja samaan aikaan muutot, erot yms painaa päälle. Nyt päätin karsia yhden kurssin pois ja olo on heti helpompi, sillä se on sellainen joka olisi kiva käydä mutta joka ei vain etenkään tämän kys opettajan kanssa tunnu sujuvan.

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet osannut luopua yhdestä kurssista, vaikka se saattaa harmittaakin! Itse tein viime keväänä saman päätöksen ja ei se kurssi minnekään kadonnut, ehdin käydä sen tänä keväänä ilman paineita :)

      Poista
  7. Todella hyvä postaus ja tunnelmalliset kuvat! Itse olen kova stressaamaan ja stressaan stressaamisestakin, joten tää on ihan mulle tarkoitettu postaus :D

    Stressin ollessa kovimmillaan on yleensä auttanut pysähtyä miettimään, mikä nyt oikein stressaa ja voisinko hoitaa mahdollisen asian pois, että se ei enää stressaisi. Usein se on jo auttanut, koska stressi on kohdistuntu asiaan joka on pitänyt tehdä. Nyt muuttostressin kanssa ei ole auttanut kuin sinnitellä ja miettiä, että kohta tää on ohi.

    Niistä stressaavista asioista puhuminen auttaa myös kummasti. Jaettu murhe on jo puolitettu. <3

    Reetta / stoori.fi/reettakristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Ja pysähtyminen auttaa usein; pian huomaakin, että stressaa ihan turhasta ja pystyy hoitamaan stressaavat asiat alta pois paremmin kuin olisi uskonutkaan. Ja olet niin oikeassa, jaettu murhe on puolitettu murhe, se auttaa paljon <3 Voi kun ihmiset vain muistaisivatkin puhumisen tärkeän taidon :)

      Poista
  8. Löysin blogisi melko vähän aikaa sitten sattumalta ja todella mukava blogi sinulla!(: Ihana sellainen ei-hienosteleva (kuten moni nykyblogeista tuppaa olemaan, vaikkakin toki monilla siihen syynsä. Mutta itse tykkään enemmän tällaisista, missä tulee ihmisen persoona esiin ja kaikki ei ole siloiteltua)ja aito positiivinen asenteesi näkyy! (: Tuli vaan mieleen tällainen juttuidea, että olis mukavaa jos tekisit ihonhoitorutiineistasi postauksen. Musta on aina yhtä mielenkiintoista kuulla muiden suosikkituotteista ja tavoista huoltaa ihoa. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi, se piristi kyllä todella paljon ja ihan melkein liikutuin, miten nätisti kirjotit 😍 Ja hei tosi kiva idea, mie toteutan ehdottomasti tämän postaustoiveen! :) Se osuukin todella hyvin, sillä olen joutunut tekemään ihon kanssa paljon töitä viime aikoina, niin tosi kiva kun keksit ehdottaa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)