SOCIAL MEDIA

perjantai 30. toukokuuta 2014

Minne sitä kotoaan lähtisi?


Koti, reilun 36:n neliön kokoinen yksiö saunalla, lasitetulla parvekkeella, keittiöllä, vaatehuoneella ja alkovilla. Punaiset kaapinovet keittiössä ja eteisessä, jotka pomppasivat välittömästi silmille, kun ensimmäisen kerran näin asunnon. Tuolloin mielessä kävi, miksi ihmeessä joku aiempi vuokralaisista oli maalannut ne kirkkaan punaisiksi. Kylpyhuoneeseen olemme tunkeneet pyykkikoneen, minkä ansiosta yli 100 kiloinen ihminen pääsee meillä tuskin vessanpöntölle, koska koneen ja seinän väliin jää niin pieni kulkuväylä. Ja tietenkin muovimatto 70-luvun tyyliin! Rakastan tätä kotia kaikkine pienine yksityiskohtineen ja muistoineen, joita tänne liittyy kaikkialle :)


Viime aikoina on alkanut kuitenkin kyllästyttää se, että kaikki paikat ovat pullollaan tavaraa. Yksi vaatehuone ei yksinkertaisesti riitä kahden ihmisen maalliselle omaisuudelle ja kenkiä, rullaluistimia, kalastustarvikkeita ja muita vastaavia onkin alettu jo sulloa parvekkeen senkkeihin säilytykseen. Olisihan se hienoa, jos tavaroille olisi kunnolla tilaa ja näyttäisi komerotkin siistimmiltä.

Ollaan sivusilmällä etsiskelty kaksiota, koska niitä vaikuttaa nyt olevan tarjolla, kun valmistuneet ovat muuttaneet pois ja uudet opiskelijat eivät ole vielä saaneet tietoa opiskelupaikoistaan. Löydettiinkin yksi loppukesästä valmistuva vuokralle tarjottava kerrostaloasunto noin kilometrin päässä keskustasta. Laitettiin sitten viestiä vuokranantajalle, ja ajattelin, että asunnolle on varmaan ollut jo kymmeniä kysyjiä. Saatiin kuitenkin takaisin päin vastaus, että oltaisiin parhaiden hakijoiden joukosta, kun hän parin viikon päästä päättää vuokralaisen!


Nyt ongelma sitten tietenkin on, että oon ihan hirmuisen innoissani, jos päästäisiin muuttamaan ihan uuteen asuntoon, kauniiden maisemien ääreen, ja päästäisiin taas sisustamaan asuntoa ihan uuden näköiseksi! Toisaalta oon ihan hirmu surullisin ja haikein mielin, jos muutetaan tästä söpöstä opiskelijapoksista pois! Rakastan kaikkia pikku yksityiskohtia tässä asunnossa, sitä, että pitää pitää huoli, ettei liho liikaa, jotta pääsee liikkumaan kylpyhuoneessa, että voi shoppailla tauluja parvekkeen rosoisten seinien peitoksi ja uskokaa tai älkää, tykkään jopa niistä punaisista kaapinovista!

Tähän asuntoon liittyy paljon ihania muistoja, ja eihän kukaan tietenkään niitä viekään pois, vaikka muutettaisiin, mutta tuntuu se silti haikealta. Ehkä vain kiinnyn vähän liikaa paikkoihin; kun "anoppila" siirtyi kaksi sataa metriä, olin huomattavasti surullisempi heidän muutostaan kuin esimerkiksi poikaystäväni, joka oli sentään asunut kyseisessä talossa 20 vuotta! :D


Eihän sitä vielä tiedä, saadaanko koko asuntoa, mutta jos niin käy, olen kyllä sellaisen tunnemylläkän ympäröimänä! Pakko tästäkin on joskus muuttaa, koska en nyt koko loppuelämääni ajatellut elää vuokra-asunnossa, ja parin vuoden päästä koittava lisäkerrosten rakentaminen on sellainen juttu, etten halua asua kyllä silloin sen hetkisessä ylimässä kerroksessa.. :D

Antakaa hyviä vinkkejä, miten tämä ristiriitaisuus pään sisällä selvitetään!! :)

-Emma-
keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kurssit leikkien läpi - luokanopettajakoulutus

Viime viikolla tuli tieto siitä, ketkä onnelliset pääsevät luokanopettajakoulutuksen seuraavaan vaiheeseen eli soveltuvuuskokeisiin. Itselläni tuo jännittävä tilanne oli edessä viime vuonna samoihin aikoihin, kun kuulin pääseväni Joensuuhun soveltuvuuskokeisiin. Äitini kanssa matkattiin Tampereelta Joensuuhun jo edellisenä päivänä kiertelemään kaupunkia ja nauttimaan toistemme seurasta. Seuraavana päivänä koittikin sitten melkoinen jännitys, kun astelin yliopistolle aikeinani puhua itseni kouluun sisälle.

Soveltuvuuskokeestani voit lukea lisää täältä ja kysyä voi, jos joki jää mietityttämään, kerron mielelläni! :) Haluan nyt kuitenkin kertoa ensimmäisestä vuodestani luokanopettajaopiskelijana ja toivon, että siitä on hyötyä teille, jotka koulutukseen haette, haaveilette hakevanne tai olette etäisesti kiinnostuneita alasta :) Alkuun vielä sanon, että Joensuuta voin lämmöllä suositella opiskelukaupungiksi. Asunnon saanti voi toki olla hieman hankalaa (mutta Joensuun Ellin kautta löytyy aina ainakin soluasunto), mutta muuten kaupunki on kaunis, selkeä ja täältä löytyy kaikki tarvittavat palvelut läheltä :)


Olin 6-vuotiaasta saakka haaveillut pääseväni luokanopettajakoulutukseen, mutta hölmöintä oli, etten vielä opiskelujen alkaessakaan tiennyt, millaista opiskelu ensinnäkin yliopistossa ja toisekseen luokanopettajakoulutuksessa olisi. Kukaan ei yksinkertaisesti ollut kertonut minulle asiasta! Yliopisto-opiskelu on varmasti hyvin erilaista eri aloilla, mutta luokanopettajakoulutus lienee yksi niistä hauskimmista.

Opiskelumme koostuu luennoista ja harjoitusryhmistä. Luennot ovat melko luennoitsijakeskeisiä tilaisuuksia, joissa opiskelijat istuvat hiljaa tuoleillaan ja tekevät muistiinpanoja tai vain kuunnellen luennoitsijaa. Itse tosin skippailen aika paljon luentoja, koska en opi kuuntelemalla yhtään mitään, ainoastaan lukemalla ja tekemällä omia muistiinpanoja. Kuitenkin on kursseja, joiden tenttiin tulee kysymyksiä luennoista, niin silloin olisi tietysti ollut hyvä olla paikalla. Mutta kuten sanottu, viimeisimmästä luentotentistä sain parini kanssa 4/5, vaikka molemmat olimme yhdellä luennolla. Netistä löytyvillä materiaaleilla pärjää ihan riittävän pitkälle, jos jaksaa itse vain opiskella :)


Harkkaryhmät ovatkin sitten paljon opiskelijalähtöisempiä ja pakollisia oppimistilanteita. Harkkoja on kursseista riippuen noin kolme viikossa ja ne kestävät 2-3 tuntia kerrallaan. Harkkaryhmissä keskitytään tarkemmin siihen, miten asioita voidaan oppilaille opettaa ja harjoitellaan opettamistaitoja ihan käytännössä. Esimerkiksi matematiikan harkassa "opiskellaan luvut 1-20", mutta todellisuudessa pienissä ryhmissä tehdään opetushetket ja opetetaan asia muille opiskelijoille, jotka puolestaan leikkivät pikkulapsia. Kuvassa näkyvät maalit ovat peräisin kuvataiteen harjoituksesta, jossa keskityimme opiskelemaan sitä, miten saisimme mahdollisimman monipuolisesti opetettua oppilaille kuvataidetta. Kurssin aikana teimme itse kyseisiä töitä ja portfoliossa sitten mietimme, mitä niistä jäi käteen.


Kyllä, opiskelu myös väsyttää! Välillä on todella paljon kursseja, tehtäviä, pakollisia paikallaoloja ja tenttejä sekä portfolioita ja oppimistehtäviä, mutta toisinaan on ihan leppoista. Esimerkiksi minun maaliskuuni oli aivan kamala; koulua joka päivä monen monta tuntia ja paljon tenttejä ja muita tehtäviä. Sen sijaan toukokuussa koulua oli sitten vissiin yhteensä 14 tuntia ja yksi tentti, opiskelujen määrä vaihtelee siis todella paljon.

Tentteihin lukeminen olikin aluksi tosi jännittävää ja vaikeaa, kun ei oikein tiennyt, mitä siellä saatettaisiin kysyä ja miten tarkasti pitäisi lukea. Monialaisten kokeisiin (eli kokeisiin, jotka koskevat koulussa opetettavia aineita, kuten aiemmin mainitsemani matematiikka ja kuvataide) on ehkä helpompaa lukea kuin muihin tentteihin. Harkkaryhmistä saa niin paljon antia myös kokeeseen, että lukeminen on melko pieni osa tenttiin valmistautumista, vaikka toki lukeakin pitää muutama tunti. Eri asia on sitten, kun luetaan esimerkiksi tutkimusta koskeviin tentteihin, joihin voi olla kaksi tai kolme kirjaa ja pitää yrittää keksiä, mitkä ovat niitä pääasioita kirjoissa. Luennoilla käyminen kyllä auttaa tämän asian hahmottamiseen, ja tenteissä ei kysytä pikkutarkkaa tietoa, vaan suuria linjoja ja pääajatuksia.


Itse olen hyvinkin jaksanut tehdä töitä postilla ja freelancerina koulun ohella, koska yleensä illat ovat vapaita tai sitten iltaisin on vain luentoja, joille en kuitenkaan mene. En tosin asennoidukaan opiskeluun siten, että se on elämäni tärkein asia. Opiskelu on tärkeää, mutta aikaa pitää olla myös rakkaille ihmisille, työlle ja vapaa-ajalle. Silti minulla on lähes nelosen keskiarvo ja en todellakaan käytä opiskeluun niin paljon aikaa kuin ohjeissa sanotaan!

Moni ihmettelee, miten koulun ohella jaksaa käydä töissä (tai Joensuussa lähinnä myös sitä, miten pääsee töihin..), kun on koulua ja kaikkia muita tehtäviä. Toki jos vapaa-aikaa haluaa paljon itselleen, harrastaa jotain ihan tosissaan tai muuten haluaa viettää aikansa vaikka paikallisessa kapakassa huurteisia nautiskellen, voi olla, ettei jaksakaan. Minun harrastukseni kuitenkin ovat sellaisia, että niitä voi tehdä silloin, kun on aikaa ja innostusta enkä välitä istua iltaisin kapakoissa.

Mutta totta kai osa yliopistoelämää ovat jos jonkinmoiset bileet. Itse en ole kovinkaan moneen vaivautunut lähtemään, sillä juhlin mieluummin silloin, kun itselleni sopii ja se ei useinkaan ole keskiviikkoilta.. Mutta tosiaan, jos jotkin bileet jää käymättä keskiviikkona viikolla 46, ei kannata huolia, sillä viikon 47 maanantaina on varmasti jo seuraavat.. Enkä koe mitenkään jääneeni ulkopuoliseksi, vaikken kaikissa kissanristiäisissä ravaakaan. Periaatteessa siten olen saanut enemmänkin ystäviä esimerkiksi töiden kautta :)

Mikä jäi mietityttämään, mitä unohdin kertoa? Kysy rohkeasti pois vaan, vastaan kyllä mielelläni :)

-Emma-
tiistai 27. toukokuuta 2014

Vaaleanpunaisia pitsihetkiä

Heippa! :)

Toinen virallinen lomapäivä on meneillään ja eilisen tapaan nukuin tietenkin lähemmäs yhtätoista tajuten, että pitäisi alkaa nousta, ettei päivällisen syöminen veny ilta kuteen! Eilisen päivän tavoitteena oli saada meidän kämpän lämpötila laskemaan 26 asteesta edes 22 asteeseen, että täällä voisi kuvitella nukkuvansa, ja kyllähän se onnsituikin viiden tunnin tuulettamisen jälkeen. Kiitokset sateiselle ja kalsealle kelille!

Kalsea keli jatkuu edelleen, mutta onneksi touhua onkin riittänyt nyt anniskelupassikokeeseen pänttäämisen kanssa. Kyseinen koe on huomenna ja alkaa pikku hiljaa tuntua, että aineisto voisi alkaa olla hallussa. Tosin, netsitä ei oikein löydy harjoittelumahdollisuuksia, joten huomenna on tiedossa sukellus tuntemattomaan.

Paita / GinaTricot
Hame / GinaTricot
Koru Ur&Penn
Asukuvat ovatkin jo monen monen viikon takaa, silloin oli vielä käsikin paketissa lentopalloepisodin jäljiltä! Onneksi siihen ei sitten lopulta tullut mitään pahempaa ja nyt se toimii jo täysin normaalisti. Tosin, moinen tapahtuma ei kyllä millään tasolla lievittänyt mun pallokammoani..


Ja onnellisia sattumuksia on tapahtunut muutenkin! Kerroin, että postissa oli hukkunut kirjeeni, joka minun olisi pitänyt lunastaa, ja että pyöräni ulko- ja sisärengas menivät rikki. Kirje löytyi kuin löytyikin, kunhan vain tarpeeksi jaksoin kysellä joka puolelta! Ja pyörän renkaat eivät maksaneet maltaita ja poikaystäväni isä osasi vieläpä korjata sen! Oli siinä pojat yltäpäältä ketjuöljyssä, mutta lopulta se kuitenkin asettui paikalleen :D Ja minulla oli tietenkin se tärkein rooli; pitelin pikkuruisia muttereita ja pultteja kädessäni! Mitä he olisivatkaan tehneet ilman minua!!


Postaus jäi tällä kertaa melko kuvapainotteiseksi, mutta onhan sekin mukavaa vaihtelua pitkille kirjoituksille! Nyt täytyy mennä pelastamaan marjapiirakka uunista ja alkaa väkästää ruokaa, että saadaan jotain syödäksemme :D

Mitä tykkäätte asusta? :) Ja häiritseekö kuvien vaaka- ja pystysuunnan vaihtelu samassa postauksessa kovasti?

-Emma-
perjantai 23. toukokuuta 2014

Raakileena lähtenyt, painettuna palannut

Kuinka moni bloggaaja haaveileekaan siitä, että hänen kirjoituksensa oikeasti luetaan ja ne herättävät keskustelua? Kuinka hienolta tuntuisi postata, jos tietäisi, että monen monta ihmistä odottaa uuden kirjoituksen ilmestymistä, ja kirjoittamalla pääsee herättämään keskustelua tai jakamaan asioita lukijoiden kanssa? Tuskin monikaan bloggaaja ainakaan harmittelisi, jos näin pääsisi käymään.


Olen aina ollut kova kirjoittamaan, ja pienestä pitäen olen väkästänyt omia lehtiä, koulussa innokkaana kirjoittanut koululehtiin, tekaissut muutaman puheen ja myöhemmin siirtynyt kirjoittelemaan koulun ulkopuolellekin.

Muistan todella elävästi sen, kun kirjoitin ensimmäisen kolumnini Curlyyn, joka on "lehti nuorilta nuorille". Kuulin kyseisestä lehdestä ollessani tukioppilaspäivässä Pirkkalassa ja paikalla oli Curlyn silloinen päätoimittaja, johon otin tilaisuuden jälkeen yhteyttä ja ilmoitin halukkuuteni kirjoittaa tuohon ilmaisjakelulehteen, jonka levikki lieni noihin aikoihin noin 20 000 kappaletta.


En kertonut kenellekään ennen kuin oli pakko, että tulisin kirjoittamaan lehteen kolumnin. Pakkotilanne tuli tietenkin silloin, kun tarvitsin vanhempien luvan, että kuvani ja tekstini sai julkaista lehdessä. Jalat tutisi kuin huouvat tornit, kun kysyin lupaa äidiltä ja isiltä kolumnini julkaisemaan. Eihän heillä tietenkään mitään asiaa vastaan ollut, päin vastoin, he kannustivat minua kirjoittamaan!

Aloin kirjoitella Curlyyn ihan vakituisesti ja neljä kertaa vuodessa tekstini päätyivät noiden 10 000-25 000 ihmisen luettavaksi. Curlyyn kirjoittaminen pysyi harrastuksenani monta vuotta, enkä vieläkään ole sulkenut sitä pois vapaa-ajanviettovaihtoehdoista.


Lukion ensimmäisellä olin mukana kotikylälläni toimivan päiväkodin järjestämässä puuhapäivässä ja kuulin toiveen, että olisi ollut hyvä, jos tapahtuasta olisi saatu juttu paikallislehteen. Toimittajaa oli siinä kohtaa enää mahdotonta saada paikalle, joten päätin kokeilla kepillä jäätä ja kirjoitin tapahtumasta itse raportin, jonka lähetin paikallislehteen. Sieltä tulikin nopeasti vastaus, jossa päätoimittaja kehui juttuani ja toivoi minun kirjoittavan joskus toistekin. Juttu julkaistiin seuraavassa numerossa ja voi miten odotinkaan sitä, huomaako kukaan kirjoitustani siellä!

Hain työelämääntutustumispäivään paikallislehteemme lukion toisella ja pääsnkin päiväksi pällistelemään, miten lehteä ihan oikeasti tehdään monen ihmisen voimin. Päivän aikana sain kirjoittaa koko sivun jutun ja vieläpä kuvata sen. Voi sitä onnen tunnetta, kun teksti oli lehdessä ja huomasin, että ihmiset olivat myös lukeneet sen.


Kirjoittelin vielä muutaman artikkelin ennen kuin minulle lukion kolmannen vuoden syksyllä tarjottiin avustaja/freelancerin paikkaa lehdestä. Tehtäviini kuului joka viikkoisen kolumnin kirjoittaminen upouuden koulutuskeskuksen tapahtumista, jossa myös itse opiskelin. Hauskinta oli huomata, että todella moni seurasi kolumniani ja antoi niistä palautetta ihan kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä. Palaute on aina kehittävää ja ilman sitä on täysin mahdotonta kehittyä kirjoittajana.

Pestini paikallislehdessä loppui kuitenkin koulun loppumiseen ja seuraavana syksynä muutinkin Joensuuhun. En jäänyt silti neuvottomaksi, vaan marssin paikallisen ilmaisjakelulehden toimitukseen tarjoamaan itseäni avustajaksi tai freelanceriksi. Ensimmäiseen puoleen vuoteen toimituksesta ei kuulunutkaan mitään, mutta poikaystäväni keksi minulle kirjoitusaiheen, jota kauppasin sitten lehteen. Aihe muuttui vielä matkan varrella jonkin verran, mutta kyseisen jutun seurauksena olenkin saanut kirjoitella ihan mukavasti lehteen.


Kaiken kokemani jälkeen sanon, että tyrkyttäkää itseänne ja tekstejänne päätoimittajille, koskaan ei tiedä, milloin tekstinne tekee vaikutuksen! Jos lähettää sähköpostia, että "Haluaisin kirjoittaa lehteenne, olen ihan hyvä laittamaan sanoja peräkkäin ja kamerakin pysyttelee kädessä", on hieman hankala erottua joukosta. Ainakin luulisin niin, koska kokeiltu on! Sen sijaan, jos suurin piirtein lähetät valmiin tekstin tai ainakin todella hyvin suunnitellun juttuidean, uskon, että siihen saatetaan tarttua helpommin :)

Ja kun kerran saa jalan jonkin oven väliin, se ovi saattaa pysyäkin avoinna. Vanhoja tekstejä kannattaa säilyttää itsellään, jotta niitä voi tarvittaessa uusia työpaikkoja etsiessä lähettää eteen päin ja näin todistaa, että olen kirjoittanut aiemminkin. Korvat ja silmät kannattaa pitää auki sopivien juttuideoiden varalta ja niihin kannataa tarttua aina kuin mahdollista. Tähänkin taitoon kehittyy pikku hiljaa, nimittäin vasta nyt olen alkanut ymmärtää tarkkailun merkityksen toimittajan työssä!

Ja tämä on ainoastaan minun tarinani. Tarinoita ja polkuja saada tekstinsä pois pöytälaatikoista löytyy varmasti yhtä monta kuin kirjoittajaakin, joten rohkeasti vaan yrittämään! :)

Millaisia ajatuksia tai kysymyksiä herätti teissä kirjoittajissa? :)

-Emma-

Pukeutumisvinkkejä kaivataan!

LOMALOMALOMA!

Kaksi tuntia ja 55 minuuttia sitten alkoi kolmen viikon kesäloma, jonka aion todellakin viettää auringosta, vapaa-ajasta, rakkaiden ihmisten seurasta ja pitkään nukkumisesta nauttien! Juhannusviikolla alkaakin aikaiset aamuherätykset, kun täytyy nousta 5.15, että joensuulaiset saavat postinsa ennen iltauutisia. Helppo homma tällaiselle aamu-uniselle tyttöselle! ;)

Lomalla täytyy kyllä sen verran miettiä työasioita, että jonkinlainen suoja pään päälle täytyisi löytää ja mikroshortseja pidemmät shortsitkin olisi hyvä bongata. Ongelma nyt onkin, että eihän naisille ole kerta kaikkiaan olemassa minkäänlaista tyylikästä tai edes siedettävää päähinettä!

Postia jakaessa kärrypiirillä tulee kuitenkin oltua auringonpaisteessa sen verran, että jonkinlainen päähine on ihan välttämätön, ettei tule auringonpistosta. Pipoa en missään nimessä laita, vaikka niitäkin näkee ihmisillä päässä keskellä kesää.. Aivan liian kuuma! Huivit ei oikein pysy meikäläisen päässä, aina valuvat tai ovat aivan liian kuumia. Kollaasissakin näkyvä lierihattu ei taida ihan olla minun tyyliä ja näyttäisi se ehkä hieman hassulta Postin sinisen t-paidan ja shortsien kanssa :D Lippiksen kun laitan päähäni, alan muistuttaa pallokalaa ja hiukset törröttää ties miten..

Olisikos teillä antaa hyviä vinkkejä päähineiden suhteen? Sellaisia, joita lyhyttukkainen tyttönenkin voisi käyttää näyttämättä kaljulta :D

-Emma-
torstai 22. toukokuuta 2014

Mikroshortseja ja aurinkoa

Heippa! :)

Viime päivät on olleet niin ihanan aurinkoisia ja lämpimiä, etten oo yhtään jaksanut istahtaa koneelle! Aika on kulunut vain auringiosta nauttien, kokkaillen ja pitkään nukkuen :) Tietysti töitäkin on vielä tälle viikolle riittänyt, mutta ilon kautta nekin on menneet, kun ihmiset eivät hellesäillä ole jaksaneet mitään oikein postitella ja ollaan keretty nauttia työkaverin kanssa auringosta sitten aina seuraavia postikuormia odotellessa.

Paita / Bikbok
Shortsit / Vero Moda
Kengät / Citymarket
Vyö / veikkaisin Lindexiä
Viime lauantaina lähdettiin ajelemaan aurinkoisen sään kunniaksi ja sain ensimmäistä kertaa tänä kesänä laittaa shortsit jalkaan! Paitakin oli tarttunut mukaan shoppailureissulta Ellin kanssa, ja vaikken ostotilanteessa pässytkään kokeilemaan sitä kuvassa näkyvien housujen kanssa, se oli juuri täydellisen mittainen! Ja siitä sai Bikbokissa opiskelijakortilla vieläpä 20% alennusta, joten hintaa ei jäänyt kuin vähän päälle 7 euroa! En omista pyykkilautavatsaa, joten liian lyhyt paita ei olisi ollut kiva, mutta ei myöskään yhtään pidempi kuin tuo, koska sitten se olisi mennyt jo taas korkeavyötäröisten shortsien päälle.

Tiedä sitten, mitä tässä kuvassa etsin maasta.. :D
Niin ja onhan viikkoon mahtunut pieniä kommelluksiakin. Vietin nimipäivääni maanantaina ja mummuni oli lähettänyt minulle kirjeen tai kortin, mutta unohtanut siitä postimerkin. Eihän siinä mitään, ajattelin, että käyn lunastamassa sitten kirjeen, kun se tulee. Omituisinta vaan on, että kirje ei vieläkään ole löytänyt tietään Joensuuhun. Olen jo käynyt kyselemässä sitä Postilta ja töissä olen kysellyt, miten kauan se voi kestää, mutta se seikkailee nyt teillä tietämättömillä. Tosin, lähetin itsekin mummulle kirjeen ja sekin matkustaa ties missä, koska siitäkin jäi postimerkki, kun luulin kuoren olevan valmiiksi maksettu.. :D


Ja tiistaina hajosikin sitten pyörä. Olin niin innoissani aloittanut työmatkapyöräilyn ja fillaroidessani kohti kotia, rengas ilmeisesti puhkesi kesken kaiken. Laskin jättimäistä alamäkeä ja kauhea klonksunta vain kuului. Se siitä työmatkapyöräilystä, nyt menopeli odottelee varastossa uutta sisä- ja ulkokumia! Hölmöintä molemmissa tapauksissa on se, että töissä leimatessani lunastettavia kuoria olin ajatellut, että "eipä ole koskaan itse tarvinnut lunastaa mitään" ja kappas mitä kävikään. Sitten mietin pyörääni, että "siitä ei kanssa oo koskaan hajonnu mitään, tosi hyvä tuuri", ja oho kappas.. :D Suosittelen siis olemaan ajattelematta kovin negatiivisia juttuja..

Oletteko te saaneet ajatuksen voimalla jotain menemään enemmän tai vähemmän pieleen?

-Emma-
lauantai 17. toukokuuta 2014

Kissakuumetta

Olin tulossa tekemään teille postausta ja jumituinkin katselemaan ensin seuraamieni blogien uusimpia postauksia. Tuloksena on, että postauksen aihe vaihtui totaalisesti, mutta luultavasti parempaan suuntaan! Näin aivan älyttömän suloisen kissa-videon ja ymmärsin, että miun on aika jakaa kissakuumeeni teidänkin kanssanne!

Misu, 3 kuukautta
Sanoin jo pikkutyttönä, että "kun mä muutan omaan kotiin, mä otan kissan" ja nyt olen jo asustellut kymmenen kuukautta omillani, eikä pientä maukuvaa karvakasaa näy missään! En oikeastaan muutto-vaiheessa muistanut enää lapsena lausumiani sanoja, mutta viime kuukausina tämä kuume on vain pahentunut..


Meilläkin oli kotona pienenä kisu, mutta se ei milloinkaan oppinut sisäsiistiksi ja joutui kissojenkotiin. Mummillani oli kissa, kun olin pieni ja mummulla on ollut lähes aina kissa, jonka kanssa temmeltää ja jota pitää sylissä. Mummun kissoja ovat kuvissakin näkyvät pörheät otukset, joista toinen kuoli muutama vuosi sitten vain kahden vuoden ikäisenä jääden ketunrautoihin.

Tuossa onkin yksi hyvä syy siihen, miksi lemmikin hankkimista pitää miettiä. Onhan kissasta paljon iloa, mutta myös paljon huolta. Minne kisu laitetaan, kun lähdetään matkoille? Entäpäs, jos se sairastuu vakavasti? Lemmikki on kuitenkin kuin perheenjäsen ja muistan kuinka kamalaa oli menettää mummunkin kissa, siitä oli tullut tavallaan kuin ystävä. Kuulostaa ehkä hieman hassulta, mutta kyllä lemmikeihin kiintyy todella paljon.

Topi, 3 kuukautta
Tällä hetkellä ongelma taitaa kuitenkin olla, ettei yksiössä voi asua kahta aikuista ja kissaa.. Katselin kerran ympärilleni ja mietin, minne voisi sijoittaa kisun ruokailupisteen ja hiekkalaatikon ja totesin, että nekään eivät mahdu minnekään! Sitten aloin vielä miettiä upouutta kangassohvaa, en välttämättä haluaisi vielä siihenkään kissantassun jälkiä.


Mutta sille en voi mitään, että joka kerta nähdessäni suloisia pieniä tai suurempia kisuja, tulee ihan valtava halu saada oma sellainen! Onhan sitä kuitenkin ajateltava lemmikinkin kannalta, täytyy olla tilaa, missä liikkua ja ei sitä välttämättä meillä vielä ole ihan riittävästi. Mutta joskus sitten! :)



Ajattele pehmoinen kisu, joka pomppaa syliisi työpäivän jälkeen ja alkaa kehrätä. Joka leikkii myöhemmin helisevillä palloilla ja kilkattavilla hiirillä. Mutustaa tiputellen ruokaa yltympäriinsä ja heitellen hiekat hiekkalaatikostaan lattioille. Kun se katsoo sinua silmiin ja puskee kättäsi, nukahtaa syliisi. Voi sitä onnen tunnetta!

Löytyykö teiltä kuumeita, joista on hankala päästä eroon?

-Emma-








keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Sisustuskärpänen - ennen ja jälkeen

Vihdoinkin pääsen esittelemään meidän parvekkeen teille! :) Varmaan noin reilu kuukausi sitten miulle iski tosi kova sisustusinnostus ja päätin, että parveke on ensimmäisenä uudelleenjärjestämislistalla. Parveke muistutti talven jäljiltä enemmän varastotilaa kuin viihtyisää lisähuonetta kerrostaloyksiöömme, ja saman asian voitte havaita kuvista.



Eli aikalailla täynnä kaikkea, mikä ei enää yksinkertaisesti mahtunut sisälle kaappeihin. Ongelmana vain oli, että jos alkaa sisustamaan parveketta, kaikki ylimääräinenhän pitäisi saada sieltä jonnekin. Asunnossa on kyllä häkkivarasto kellarissa, mutta siihen löytyy kaksikin syytä, miksen vie tavaroita sinne. Ensinnäkin kuka vain pystyy sieltä naksuttelemaan puiset ovenkarmit tai kananhäkkiverkon rikki ja viemään tavarat. Toisekseen kellarissa on niin pimeää, paljon panssariovia ja muita kammoksuttavia kulmauksia, joten en edes uskalla mennä sinne yksin! :D


Sisustusjutut alkoivat kuitenkin järjestyä, kun postiluukusta oli kolahtanut Ikean esite, joka oli täynnä kaikkia ihania parveke- ja terassijuttuja. Oltiin lähdössä Kuopioon käyttämään ilmaiset leffaliput, joten samalla reissulla päädyttiin myös Matkukseen ja Ikeaan :) Olin katsellut Ikean kuvastosta puisia senkkejä, joihin saisi tungettua paljon tavaraa piiloon ja samalla parvekkeelle saisi lisää istumapaikkoja.

Soitin isilleni ja kyselin, että olisiko tällaiset kestävän kuuloisia ja riittävän tilavia ja hän sanoikin, että kotopuolessani on kaksi senkkiä, jotka eivät ole käytössä, että jos haluaisin ne. Ja tottahan toki halusin, sillä ne olivat vielä tilavammat ja kestävämmän oloiset kuin Ikean senkit!


Saimme siis kauniin ruskeat senkit molempiin päihin parveketta ja samalla äiti antoi vielä muutaman tekokasvinkin mukaan piristämään parvekkeen ilmettä. Etsimme nimittäin Ikeasta myös tekokukkia, mutta siinä kohtaa, kun huomasimme ruukun ja kolmen kukan maksavan yhteensä satasen, päätimme luovuttaa ja miettiä muita ratkaisuja.


Tosin, pikkuruiset tekokasvit ruukkuineen raaski ostaa Ikeastakin, kun hintaa ei tainnut olla kukalla kuin 3,95 ja ruukulla 1,95, joten kaksi kappaletta kumpaakin ei vie vielä perikatoon. Mutta koska jokin isokin kasvi parvekkeella loisi mukavasti luonnonläheistä tunnelmaa, olen iloinen, että äitini lahjoitti aiemmassa kuvassa nähdyn korkean puun :)


Muutama viikko sitten viimeistelimme parvekkeen hakemalla Tokmannilta senkeille istuintyynyt. Hintaa tyynyillä oli vain 6 euroa per pari! Värien valinta oli aika hankalaa ja päädyimmekin lopulta ottamaan kahta eri väriä, koska molemmat tuntuivat sopivan parvekkeelle hyvin :)


Lopputuloksena on siis, että senkit ovat tupaten täynnä kaikkea varastoitavaa tavaraa, mutta parveke näyttää ulospäin hyvinkin siistiltä. Sukset ovat ongelmallinen juttu, koska nekin on säilytettävä parvekkeella. Tällä hetkellä ne ovat kuitenkin kätevästi seinän ja pöydän välissä, niin eivät ainakaan ihan ensimmäisenä osu silmään. Samoin matkalaukku on vain pistetty sivuun oven taakse.

Koko sisustusprojektin budjetti jäi kokolailla 25 euroon, joka on kyllä todella vähän näin suureen muutokseen! Vinkkinä onkin, että kannattaa kysellä, josko tarvittavia kalusteita löytyisikin vaikkapa vanhempien varastoista, koska usein he ovat iloisia siitä, ettei tarvitse säilytellä kaikkea ja itse voi olla tyytyväinen säästämiinsä summiin. Jos olisimme sisustaneet parvekkeen uusilla Ikean kalusteilla, hintabudjetti olisi liikkunut 210 euron yläpuolella!

Mitäs tykkäätte uudistuksista? :)

-Emma-
tiistai 13. toukokuuta 2014

Onnenpäivät

Sade ropisee lätäköihin, koivut vihertää ja ulkona on ihanan synkkää. Toisinaan rakastan tällaisia päiviä, kun ulkona on sateisen tai myrskyisen näköistä. Tulee aina mieleen ne lapsuuden päivät, kun siskoni kanssa kesällä linnottauduttiin hänen huoneeseensa leikkimään kotia. Rakennettiin hienot portaat roskapöntöistä ja tuoleista, kokkailtiin muoviruuilla ja piirreltiin ahtaassa nurkassa puuväreillä. Sadepäivät ei siis ole niin not kuin voisi luulla. Tosin sellaiset tavalliset tylsät sadepäivät ilman kunnon synkkyyttä ja mustia pilviä on kyllä aika tylsiä..

Viime viikot on ollut sellaista kiirettä ja hässäkkää, että kohta kyllä huokaisen helpotuksesta, kun koulu loppuu! Enää kaksi tuntia liikuntaa ja kaksi tuntia bilsa/mantsa/terveystieto-sekotusta ja edellämainitun sekoituksen tentti maanantaina ja kesäloma koulusta koittaa! Tosin suunnitelmissa on suorittaa vielä ainakin yksi tentti kesäopintoina, jotta saan vähän avustusta kesän vuokranmaksuun ja ruuanlaittoon..

Takki ja farkut / Only
Kengät / Tokmanni
Paita / Elliltä
Koru / Ur&Penn
Aurinkolasit / Citymarket
Asukuvat ovat muutaman viikon takaa, kun oli ihanan lämmin ja aurinko vaan porotti täydeltä taivaalta! Tuli olo, että nyt täytyy saada jotain mahdollisimman kesäistä päälle ja lähteä vähän ostoksille parvekkeen sisustamista varten. Lopulta kesäpäivän kruunasi se, että käytiin murun kanssa nauttimassa kesän ekat jäätelöt torilla!


Huolimatta siitä, että kesälomaan on siis vielä vähän aikaa, olen tällä hetkellä todella iloinen! Äiti, isi ja siskoni olivat Joensuussa perjantaista tiistaihin ja sain viettää heidän kanssaan ihan mahtavia päiviä! Kävimme kaupoilla, grillasimme, juhlimme äitienpäivää, katselimme lätkää, lenkkeilimme ja höpöttelimme mielin määrin, joten pidennetty viikonloppu oli erittäin onnistunut :) Voi kun välimatkat ei olisi niin pitkiä, niin tällaisia päiviä olisi useamminkin!


Pikkuhiljaa täytyisi alkaa kokkailemaan, koska työt jatkuu taas tänään. Töiden Postillahan piti loppua huhtikuun loppuun, mutta kummasti vaan ne ei siellä pärjää ilman minua ;) Ainakin nyt töitä on riittänyt ja  kesäksikin on vähän lupailtu hommia :) No ei, taitaa olla koko postilaitos vähän kriisissä ainakin lehtien mukaan, jos päiväposti tulee vasta kuuden aikaan ja kymmeniätuhansia talouksia on ollut ilman postia.. Parempi siis mennä kantamaan oma korsi kekoon!

Palailen pian sen kauan mainostamani parvekepostauksen kanssa. Ensi viikolle on luvattu hellerajoja etenkin Itä-Suomeen, joten parvekekausi on siis jo aloitettavissa!!

Olettekos te saaneet töitä kesäksi? :)

-Emma-