SOCIAL MEDIA

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

"Hei neiti, tarjolla olisi kuuma kesäkolli ;)"

Ei !?%#*, mikä peppu! 
Hei typy, kaipaisitko seuraa villistä kesäkollista? ;)
Näytä mulle, missä sul on rusketusraidat!

Kesä kuumentaa yhden jos toisenkin mielen, ja kaupungilla sekä netissä alkaa kuulla mitä omituisempia heittoja vesiselviltä tai enemmän vapaapäivistään nauttineiden suusta. Yleisesti pidetään paheksuttavana etenkin, että miehet huutelevat naisten perään kommentteja heidän ulkonäöstään, mutta itseäni kommentit lähinnä huvittavat. Ymmärrän kyllä, jos epämiellyttäviä ja liian tunkeilevia kommentteja kuulee päivittäin, voivat ne alkaa ahdistaa!


Viime viikonloppuna tajuttoman kaunis siskoni oli täällä Joensuussa käymässä ja shoppailukierros oli mitä mielenkiintoisin. Tai ainakin poikkesi merkittävästi tyypillisestä kaupungilla käynnistäni! Lähdimme kotipihastani ja viereisen rakennustyömaan virolaiset raksamiehet poikkesivat juuri taukohuoneeseensa kahville. Heti ulos päästyämme pihan toiselta puolelta kuului vihellys ja muutama työmies katseli meitä huomion toivossa. Kuljimme heidän ohitseen ja pihaportin jälkeen vastaan tuli lisää raksamiehiä, jotka tekivät meille oikein kunniakujan ja näyttivät, että voimme kävellä ensin. Huvittuneina jatkoimme matkaa kohti keskustaa ja miehet olivat luultavasti ylpeitä herrasmiesmäisyydestään :D

Shoppailukierroksen jälkeen kävelimme torin poikki kohti kotia ja yhtäkkiä puistonpenkillä istunut mies huusi täyteen ääneen "Ei !?%#*, missä tollasia tehdään? Varmaan Taivaassa!". Emme kaivanneet lisähuomiota, joten jatkoimme matkaamme ja räjähdimme jättimäiseen nauruun kulman takana :D


Tänään töissä vein postia terveyskeskukseen ja tervehdin asiakaspalvelupisteen ulkopuolella odottavia asiakkaita ja rivistössä istunut mies huudahti "No siinä on nainen! Otahan miut mukaan jakamaan sitä postia!". Katsoin miestä naurahtaen ja sanoin, että "No tervetuloa vain, siellä tosin on aika kuuma jakaa postia". Mies naurahti ja lähdin ulos. Täysin harmiton tilanne ja varmasti jäi molemmille mieleen hauska kohtaaminen tylsässä terveyskeskuksen odotusaulassa.

Nämä huutelijat olivat kuitenkin täysin harmittomia kavereita, eikä kommentit tuntuneet ahdistavilta, ne vain naurattivat. Tietenkin huutelijoiden käytös vaikutti asiaan myös; mikäli he olisivat lähteneet lähestymään meitä tai kommentit olisivat olleet törkeänpuoleisia, ei varmasti olisi naurattanut. Ja seura auttaa aina! Jos kulkee yksin kadulla ja joku alkaa huudella perääsi ja koittaa tulla tekemään tuttavuutta, olo on paljon turvattomampi kuin jos on jonkun muun seurassa.


Sosiaalisessa mediassa kommentit voivatkin sitten olla ahdistavampia, riippuu kuinka niihinkin suhtautuu. Toiset saattavat joutua kohtaamaan ihailijoiltaan liian tunkeilevaa käytöstä; saatetaan lähetellä ei-toivottuja kuvia ja puhua törkyjuttuja. Mielestäni paras linja on estää tällaiset henkilöt, olla provosoimatta heitä vastailemalla heidän viesteihinsä tai lähettelemällä kuvia itsestään. Jokaisella on oikeus pukeutua ja näyttää siltä miltä haluaa, eikä kenelläkään ole oikeutta ahdistella häntä sen vuoksi.

Melko harmittomia kommentteja on tullut joskus itsellenikin. Mieleenpainuvin on varmaankin kommentti, jonka sain muutama kuukausi sitten: ";) Susta seikkailuseuraa yhelle palomiehelle? :)" Naurahdin ääneen ja mietin, viitsinkö edes vastata herralle. Naputtelin kuitenkin vastaukseksi, että "Kiitos vain tarjouksesta, minulla on oma palomies kotona", eikä hänestä sittemmin kuulunut. Eikä vastaavanlaisista tapauksista kyllä kuulukaan, kun asiallisesti esittää asiansa :)

Mitäs mieltä te olette tällaisista huutelijoista?

-Emma-
maanantai 28. heinäkuuta 2014

Lämpötila nousee kattoon!

"Lupaan, etten valittaisi, jos kerrankin olisi lämmin ja aurinko paistaisi" -lausahdus on tullut lausuttua satoja kertoja, mutta nyt joudun kyllä pyörtämään sanani. Joensuussa on ollut viimeiset kolme viikkoa joka ikinen päivä yli +25 astetta, lämpimimpinä päivinä reippaasti yli +30. Kuvitelkaa itsenne asumaan vanhan kerrostalon ylimpään kerrokseen, jonne kohoaa kaikki lämpö ja jonka sisäilma ei viilene edes yöllä, kun lämpötila pysyttelee silloinkin kahdessakymmenessä!


Alan siis olla melkoisen kypsä näihin helteisiin! On äärettömän kurja nukkua, kun vesi vain valuu, vaikka tuuletin huristaa täyttä kyytiä vieressä, töissä sininen paita näyttää lähinnä mustalta, vaikka vain heittelee postia hyllyyn ja suihkussa käynnistä on iloa aina kahdeksi minuutiksi kerrallaan. Minnekähän minäkin olen muuttanut :D Olen harkinnut jo vakavasti teltan pystyttämistä läheiselle leirintäalueelle tai ihan vain pihamaalle!

Mutta iloisempiin asioihin! Viikonloppuna perheeni tuli käymään asuntovaunulla Joensuussa (voi heitäkin onnekkaita näissä lämpötiloissa..) ja vietimme koko viikonlopun yhdessä :) Kävimme rannalla, grillasimme, höpöttelimme monen viikon edestä, huidoimme hyttysiä ja shoppailimme. Oli aivan ihana nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa. Olen huomannut, että kouluaikaan on helpompi lähteä käymään Ylöjärvelläkin, koska perjantait ovat niin usein vapaita, mutta kun on töissä, viikonloppu jää oikeasti aika lyhyeksi!


Huolimatta siitä, että viikonloput ovat kovin lyhyitä, oikein organisoimalla kerkiää vaikka mitä! Tosin viime viikonloput on kyllä olleet erittäin kiireisiä, kun on ollut laivareissua, Ilosaarirockia, porukoiden tapaamista ja ensi viikonloppuna onkin sitten muutto, jota seuraa tietenkin muutamat tupaantulijaiset. Huh, kai sitä sitten taas syksyn pimeinä iltoina kerkiää rauhottumaan ihan vain sohvalla istuen ja telkkaria tuijottaen :D

Mitenkäs teidän kesäviikonloppunne kuluu? :) Ja olisiko teillä toivepostauksia, niitä en olekaan vielä koskaan kysellyt! :)

Aurinkoisia päiviä teille!

-Emma-
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Haikeuden siivittämänä kohti uusia seikkailuja

Taas se on täällä; aika pakata tavarat laatikoihin ja suunnistaa kohti uusia neliöitä. Viime vuonna näihin aikoihin pakkailin laatikoita Ylöjärvellä ja olin muuttamassa toiselle puolen Suomea, nyt muuttomatkaa on onneksi vain kilometrin verran. Joen toisella puolella meitä odottaa ihana, uusi, valoisa kaksio, joka valmistui viikko sitten. Taakse jää sydämeni vienyt, tunnelmallinen ja muistoja täynnä oleva koti, jossa ehdin asustella vuoden verran.

Taas alkaa hässäkkä siitä, mitä kaikkea pitääkään muistaa tehdä ennen muuttoa ja sen jälkeen. Siinä sivussa pitäisi täyttää laatikot pullolleen tavaraa, heittää turhat kapistukset pois ja kokea tunnemyllerrykset luopumisesta ja uuden aloittamisesta! Viime vuonna postailinkin aiheesta, mitä kaikkea pitää muistaa tehdä ennen muuttoa ja postauksen vinkit pääset lukemaan täältä. Lista on kuitenkin laadittu ainoastaan viikkoon ennen muuttoa, joten tässä vielä tulee viime hetkien tipsit!

Astioiden ja muiden särkyvien kuljetusta kannattaa miettiä, paras paikka saattaa olla oma syli, ellei matka ole kovin pitkä!
Muutamaa päivää ennen muuttoa:
Isännöitsijän infoaminen
Pari päivää ennen muuttoa tulee ilmoittaa poismuutosta edelliselle isännöitsijälle, jotta hän tietää, ketä
talossa asuu ja keneltä periä esimerkiksi vesilaskuja. Itse olen kuitenkin sellainen hätähousu, että ilmoitan luultavasti asiasta jo parin päivän sisällä, on pari päivää ennen muuttoa nyt muutakin tekemistä kuin soitella ja jonotella isännöintitoimistoon!

Uuden asunnon järjesteleminen
Meidän tuleva vuokra-asuntomme on täynnä rakennuspölyä, joka täytyy käydä ensi viikolla siivoamassa. Tiedossa on siis lattian pesua, imurointia ja pölyjen pyyhintää tasoilta ja kaapeista, mutta mikäs sen mukavampaa kuin valmistella uutta kotia! :) Pitää myös löytää jostakin suuria pahveja seinien suojaamiseksi, jotta ne eivät kolhiinnu isojen kalusteiden sisäänkannossa..

Palovaroitin
Vaikkei asuntomme olekaan 60 neliötä, en voisi elää ilman palovaroitinta! Se luo turvallisuuden tunnetta ja se täytyy ensitilassa asentaa kattoon.

Siivousvälineet kannattaa raahata uuteen asuntoon ensimmäisten joukossa.
Päivä ennen muuttoa:

Muuttoon valmistautuminen
Kaikki tavarat täytyisi olla pakattuna seuraavaa aamua varten, joten aamulla tarkistettavaksi jää vain, että kaikki kaapit ovat oikeasti tyhjiä ja viimeisetkin tavarat (kuten aamulla tarvittavat kahvinkeitin ja hammasharja) pakkaantuvat mukaan. Lisäksi, jos on mahdollista, kannattaa järjestää kalusteita käytävissä ja ulkona siten, että huonekalujen kuljettaminen on mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Tämän hetkisessä kerrostalossamme ei ole suuria esteitä ja kuljettamista hankaloittamassa on ainaostaan maahan pultatut mattotelineet ja pyörävarasto, joille ei voi tehdä mitään.

Sähkö- ja vesimittarilukemien tiedot ylös ja osoitteet vaihtoon uuden ja vanhan asukkaan kanssa
Jos asunnossa on sähkö- ja vesimittarit, kannattaa huolehtia, ettei joudu maksamaan toisen käyttämästä sähköstä ja vedestä, ja ottaa luvut ylös. Meillä tätä ongelmaa ei ole, koska vesimaksu on ollut kiinteä ja sähkömittareita ei ole asukkaiden luettavissa.

Osoitteita kannustetaan vaihtamaan vanhaan asuntoon muuttavan ja uudesta asunnosta muuttavan kanssa, jotta postien uudelleenlähetys olisi mahdollisimman helppoa. Ihan hyvä idea sinänsä, ainakin työni kannalta ajateltuna välttyyhän siinä osoiteselvitykseltä postityöntekijä! Mutta tällä tietoa kukaan ei ole muuttamassa heti seuraavana päivänä vanhaan asuntoomme eikä uudessa luonnollisestikaan ole edellisiä asukkaita, joten homma hoidossa!

Uutta kotia voi juhlistaa, kun sen vihdoin saa sisustettua!
Muuttopäivä:

Siivous ja avainten luovutus
Oma periaatteeni on, että luovutettava asunto tulisi jättää samaan tai jopa parempaan kuntoon kuin millainen se on ollut silloin, kun on itse muuttanut siihen. Imurointi ja lattioiden pesu on siis hyvä tapa ja näin säästyy myös mahdollisesti yllättäviltä laskuilta, joissa loppusiivouksen onkin tehnyt joku kallis siivousfirma..

Lisäksi vuokraisäntää tulee moikata ainakin sen verran, että luovuttaa hänelle avaimet takaisin. Olemme ostaneet mukavalle vuokraisännällemme myös viinipullon kiitokseksi asunnosta ja huolenpidosta :)

Pari päivää muuton jälkeen:

Omasta mielestäni tällöin kaiken kuuluisi olla jo valmista, en jätä mitään näin myöhään! Kuitenkin esimerkiksi pysäköintilapun saamiseen autoon voi mennä pari päivää, joten siitä kannattaa huolehtia. Itse toivomme saavamme pysäköintilapukkeen jo ennen muuttoa, jotta autoa voi huoletta pitää parkkipaikalla.

Lisäksi pitää ilmoittaa isännöitsijälle, että on muuttanut taloon. Aion kuitenkin soittaa jo aiemmin isännöitsijälle ja suosittelen sitä muillekin. Posteljooninkin on mukavampi jakaa postia, kun ovessa lukee, kuka siellä asuu! Ja onhan se turvallisuusjuttukin, jos vaikka tarvitaan ambulanssia tai paloautoa, pelastustoimi näkee nopeasti aulan taulusta, missä huoneistossa apua kaivataan!

Eikä huolta, aina voi vaihtaa tavaroiden paikkaa, koti ei välttämättä ole koskaan valmis!
Tällaisia pikkujuttuja olisi siis vielä hoidettavana, joten kyllä sitä hommaa piisaa! Päivät kuluvat mukavasti postilla ja iltaisin on tietysti kaikenlaista muutakin tekemistä kuin muuttolaatikoiden pakkaaminen (vaikka se houkuttelee minua ihan älyttömästi!). Mutta olen onnellinen, että pääsin pitkästä aikaa päivittämään blogiakin :)

Onkos teillä joitain hyviä vinkkejä muuttoon tai oletteko huomanneet joitain asioita, joista olisi ollut mukava kuulla ennen kuin tavarat on laatikoissa? :)

-Emma-
tiistai 1. heinäkuuta 2014

Meneekö muuton mukana ystävyyssuhteet?

Silloin, kun joku asia ärsyttää aivan suunnattomasti (kuten se, että odottaa 8 tunnin työpäivän jälkeen bussia tunnin ja joutuu lopulta kävelemään kuitenkin ne 5 kilometriä kotiin), kannattaa muistella kaikkia ihania tapahtumia ja miettiä vain kivoja asioita! Olin tänään sellainen myrkyn merkki kävellessäni töistä kotiin, että olisin varmaan pelästynyt itsekin itseäni, mutta onneksi ihana pikkusiskoni pelasti minut hermoromahdukselta juttelemalla kanssani puhelimessa koko kotimatkan! :)

Kun asuu kaukana siskosta, jonka kanssa on tottunut viettämään paljon paljon aikaa, tuntuu kurjalta, ettei joka päivä näe toista. Sama pätee tietenkin muihinkin rakkaisiin ihmisiin, joiden kanssa on tottunut viettämään vapaa-aikansa. Tämä on myös varmasti kysymys, jota juuri opiskelupaikan saaneet opiskelijanalut miettivät; mitä tapahtuu kaveri- ja perhesuhteille, kun muuttaa toiselle paikkakunnalle asumaan.

 
Tasan vuosi sitten sain tiedon, että minut oli hyväksytty varasijalta Joensuuhun luokanopettajakoulutukseen ja tiedossa olisi muutto 400 kilometrin päähän tutuista ja turvallisista piireistä. Samaan aikaan olin älyttömän innoissani itsenäistymisestä ja yhtä aikaa kauhuissani muuttamisesta niin kauas omista tärkeistä ihmisistä. Joensuusta tunsin poikaystäväni perheineen ja pari hänen kaveriaan, Ylöjärveltä tunsin joka toisen vastaantulijan. Voitte uskoa, miten paljon jännitti muuttaa ja miettiä, miten pystyisin tutustumaan uusiin ihmisiin samalla unohtamatta vanhoja!

Kun tuli pakkaamisen aika, muistan koko perheeni istuneen huoneessani surullisena, kun kukaan ei olisi halunnut siirtää tavaroita oikein minnekään. Yritin ajatella, että pääsen toteuttamaan unelmaani ja sen vuoksi täytyy muuttaa. Mietin, että kyllähän me nähtäisiin toisiamme, vaikka asunkin kaukana; perheeni voi tulla asuntovaunulla Joensuuhun ja juna kulkee nopeasti Tampereelle. Kai me kaikki ajattelimme niin, mutta silti tuntui, että kaikkia harmitti.


Tunsin ehkä pientä syyllisyyttäkin siitä, että hain Joensuuhun opiskelemaan, koska tuntui, että niin moni tulee surulliseksi siitä, että muutan Suomen toiselle puolelle. Kun sukulaiset ja ystävät kertoivat, kuinka kova ikävä heille tulee ja itse vedet silmissä toistin heille samaa, tuntui melkein väärältä muuttaa. Lopulta kuitenkin pääsin syyllisyydestä eroon; eihän siihen ollut mitään syytä oikeasti! Tiesin, että kyllä ihmissuhteet säilyvät, vaikka asuisinkin kaukana :)

Nyt olen asunut kohta vuoden Joensuussa ja voin sanoa, että ei ne ystävät minnekään ole kadonneet. Olen saanut Joensuusta töiden ja koulun kautta ihania uusia ystäviä, mutta pidän yhteyttä vanhoihin ystäviini ja sukulaisiini netissä, tekstareilla ja soittelemalla. Näemme aina, kun käyn Ylöjärvellä, eikä välimme ole muuttuneet minnekään. Mummuni kanssa kirjoittelen kirjeitä, joita odotan aina kovasti postista ja isäni puheista päätellen kirjeet ovat myös erittäin mieluisia mummulleni :) On kiva samalla ilahduttaa toista, kun vaihtaa kuulumisia. Olemme kuitenkin mummuni kanssa hyvin läheisiä!


Huonoa omaatuntoa on turha lähteä muuton jälkeen kantamaan siitä, että joka päivä ei ehdi soittamaan tai viestittelemään, koska se on ihan normaalia. Etenkin ensimmäiset opiskeluviikot tuntuvat imevän kaikki voimat ja kiirettä piisaa. Silloin ei yksinkertaisesti jaksa olla koko ajan sosiaalinen. Perheeni kanssa soittelen päivisstäin, mutta olen huomannut, että vaikka en soittelisi muutamaan viikkoon ystävieni kanssa, voimme aina jatkaa siitä, mihin olemme viime kerralla jääneet. Siitä tunnistaakin aidon ystävän. Lainatakseni magneettia, jonka sain eräältä ihanalta ystävältäni:

"Ystävät ovat kuin tähtiä/
Vaikka et aina näe heitä/
Tiedät heidän olevan olemassa"

Ja tiedättekö, mikä on parasta! Se kun näkee siskon, äidin, isän, mummun, ystävän, enon, mummin, kummisedän tai muun rakkaan ihmisen ja pääsee pitkästä aikaa halaamaan häntä! Se tunne on aivan mielettömän ihana! :) <3

Jännittääkö muutto uudelle paikkakunnalle? Miten muuttaneiden ystävyyssuhteille on käynyt? :)

-Emma-