SOCIAL MEDIA

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Sokoksen muoti-ilta: syksyn trendit

Lauantaina suuntasin ystäväni Jennin kanssa Sokoksen järjestämään bloggaajien iltaan Bepoppiin, jonne Jenni oli saanut joensuulaisena bloggaajana avecillisen kutsun :) Illan aikana esiteltiin syksyn muotiuutuuksia niin vaatteiden, meikkien kuin kampaustenkin saralta ja lisäksi pääsimme tutustumaan muihin bloggaajiin :)


Ilta alkoi tervetuliaismaljoilla, jonka jälkeen kuulimme tulevan illan ohjelmasta. Heti tuli oikein juhlallinen olo, kun sai shampanjalasin käteen, aivan kuin jossain hienommassakin tapahtumassa!


Seuraavaksi tietoa syksyn trendeistä alkoikin tulla oikein runsaalla kädellä! Paikalla oli malli, joka esitteli Espritin mallistoa kolmen asukokonaisuuden verran ja sitten Sokoksen uutuustuotteita. Asukokonaisuuksien vaihtamisen välissä saimme tietoa syksyn meikkiuutuuksista. Suosiossa tuntuivat olevan pastellisävyt niin hiuksissa kuin kasvoillakin sekä lisäksi hieman kirkkaammat ja täten rajummat värit. Itselleni vaatisi kyllä aikamoista totuttelua alkaa käyttää sinistä luomiväriä, mutta kuten ammattilaiset sanoivat "pikku hiljaa siihen tottuu".


Huulipunistakin saatiin värivinkkiä ja syksyn värejä ovatkin nude ja tumma punainen sekä ruskea. Itselläni huulet oliva nudeksi punatut, sillä karsastan hieman räikeitä ja kovin näkyviä värejä. Ruskeakin varmasti vaatisi totuttelua!


Syysmuotia esiteltäessä mielessä kävi, että eläinkuosi ei ainakaan tule olemaan minun juttuni. Olen kyllä katsellut printtihousuja kauppojen rekeissä ja jopa hypistellyt niitä, mutten koskaan ole uskaltautunut laittamaan sellaisia jalkaan. Leopardikuvioisesta neuleesta en uskalla sanoa mitään! Tuntuu, että ne sopii kaikille muille, mutta itse tuntisin oloni kyllä hupsuksi sellaisissa. Ehkä silti joskus rohkenen edes testata salaa pukukopissa yksikseni printtipöksyjä..

Tämä mallin päällä näkyvä asu oli mielestäni kuitenkin mukava ja etenkin ihastuin tuohon vyöhön. Juuri viikko sitten katselin jostain blogista asukokonaisuutta, joka oli koottu vyöllä yhteen ja se näytti tosi kivalta! Eilen päätin itsekin kokeilla toppia, neuletta ja kaulahuivia vyöllä yhdistettynä ja lopputulos totta totisesti näytti kivalta! Tästä tulee vielä tämän syksyn hitti!


Lyhythiuksisena olen kuulemma leikkaukseni vanki, joten en omiin hiuksiini saanut syksyn trendejä, mutta Jennin tukkaan loihdittiin aivan ihana lettikampaus! Letit ovat ehdottomasti tämän syksyn juttu niin arjessa kuin juhlassakin, eikä kaiken tarvitse olla jokaista hiussuortuvaa myöten järjestyksessä. Jennin kampaus loihdittiin noin kymmenessä minuutissa ja siitä tuli todella pirtsakka :)

Kynsissä sen sijaan tuloaan tekevät maanläheiset värit kuten harmaa ja ruskea. Kynsilakoista pääsin minäkin nauttimaan, kun melkein valmis kosmetologi lakkasi kynteni kauniin harmaiksi Diorin lakalla, jota kehui hyvin kestäväksi. Ei lakka nyt ehkä maailman kestävintä ole, alkaa sekin päistä haalistua, mutta kyllä se ehdottomasti huippuluokkaan kuuluu!


Välissä saatiin nauttia mustikkadrinkkiä ja tutustua muihin bloggaajiin. Tilat tutustumiseen olivat melkoisen pienet, mutta kyllä muutama sana tuli vaihdettua ja onneksi edes osa bloggaajista jäi mieleen, jotta heidän bloginsakin vielä voi löytää.


Loppuun vielä hieman omaa asuani. Liikkeellä olin siis BikBokin mustassa mekossa, Nelly.comista tilatuissa legginsseissä sekä Seppälän pinkissä bandeau-topissa. Jalassa oli uudet nilkkurit, joista lisää luvassa seuraavissa postauksissa. Asu oli juuri sopivan juhlava tilaisuuteen, eikä siihen edes paleltunut ulkona :)


Illan päätteeksi saimme lahjuksina YvesSaintLaurenin, Cliniquen, Biothermin sekä Lancomen testituotteita, joita tulen myöhemmin blogissa arvostelemaan :) Kokonaisuudessaan tilaisuus oli todella ihana ja rentouttava rankan kouluviikon päälle, tälläisiä toivoisi ehdottomasti lisää :)

Oletteko käyneet vastaavanlaisissa tapahtumissa ja mitkä ovat teidän trendivinkkinne syksyyn? :)

-Emma-
keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Varpaat on kylmät ja nenä on jäässä, jääpuikotkin kasvaa päässä

Kun kesällä sisällä nukkumaan mentäessä oli +30 astetta, mutisin, että on niin kuuma, ettei voi nukkua. Ahdisti pelkästään maata paikallaan, kun tuntui läkähdyttävältä. Eilen sainkin sitten mukavan muistutuksen siitä, kumpi oikeastaan onkaan mukavampaa: helleaalto vai lumisade ja loskakasat ympäri kaupunkia.

Aamulla katselin ikkunasta ulos ja totesin, että siellä on satanut koko yön lunta, joten nyt olisi aika laittaa talvivaatteet päälle. Mietin, olisiko talvikengät vähän liikaa, nythän on kuitenkin vasta syyskuu, mutta päädyin kuitenkin pitkä vartisiin talvikenkiin, jotka olivat todella huono valinta. Käveltyäni kilometrin verran kohti koulua, sukat olivat jo aivan litimärät ja varpaat palelivat. Vaihtosukkia en tietenkään ollut ottanut mukaan..

Ja vasta lauantaina näytti tältä!
Koulussa yritin patterien päällä kuivattaa sukkia, mutta eihän ne millään kuivaneet ja ihana Jenni pelasti minut kiikuttamalla kuivat sukat enkun harkkaan! <3 Ilo oli kuitenkin aina kovin hetkellistä, koska joka ikinen harkkaryhmä oli tänään eri rakennuksissa, jotka sijaitsevat noin 300-400 metrin päässä toisistaan. Aina siirtymiksi piti tunkea märät sukat kenkiin, jottei uudetkin kastuisi. Ja takki oli tietysti myös ihan kostea, aivan ihanaa!


Mikon oli tarkoitus hakea minut koulusta, mutta en enää vaivautunut viimeiselle luennolle, joten yritin soittaa, että voisin tulla kotiin jo aiemmin. Noh, puhelinlinjoissa oli jotain vikaa (tai sitten meidän kämpän seinät vaan on niin paksut, että taaskaan ei puhelut tulleet perille..) ja soittaminen jäi sikseen. Lähdimme talsimaan kaverini kanssa kohti kotia. Jalkakäytävät olivat täynnä vettä ja loskaa, paloautoja riensi kohti keskustaa ja koko keskusta oli aivan pimeänä. Kaupat olivat sulkeneet ovensa sähkökatkon takia ja liikennevalot eivät toimineet. Kaoottista!

Vihdoin pääsin kotiin, tiputin kaikki märät vaatteet eteisen matolle ja riensin etsimään ämpäriä ja lämmintä vettä, että saisin varpaat sinne sulamaan. Mieli alkoi jo kohentua, kun varpaat lämpenivät ja keittiöstä leijaili ihana ruuantuoksu! Vilunväristyksiä meni kuitenkin koko päivän ennen kuin pääsin saunaan lämmittelemään. Ah, se kyllä kruunasi koko päivän; lämmin sauna ja pörrösukat!


Tänään onkin vapaapäivä, joka lienee ihan hyvä, sillä en todellakaan halua tuonne sateeseen käpöttelemään! Lisäksi taidan tänään käydä ostamassa sellaiset lyhytvartiset kumpparit, jotta uusilta paleltumisilta vältyttäisiin. Nyt kuitenkin menen leipomaan omenapiirakkaa ja keksejä, viikonloppuna tulee tärkeitä vieraita! :)

Onko syysmyrskyt koetelleet teitä?

-Emma-
perjantai 19. syyskuuta 2014

Kiva, kun tuijotat

Yritin lähes neljä tuntia sitten tulla postailemaan, mutta netti ei suostunut yhteistyöhön, joten päädyinkin siivoamaan koko talon katosta lattiaan! Eli ei menneet hukkaan nekään tunnit, vaikka tosin suunnitelmani oli tälle päivälle saada fennistiikan tehtäväpakettia eteenpäin, kun koulua oli vain kaksi tuntia, niin vielä olisi jaksanut panostaakin. Nyt en enää ole asiasta ihan varma, mutta mikäli vielä on hyvää aikaa postauksen kirjoittelun jälkeen, voin harkita asiaa :D

Kirjoittelin viime postauksessa liikunnasta ja motivaatiosta. Torstaina sitten mielestäni tarpeeksi tervehtyneenä läksin yliopiston kuntosalille. En ollut käynyt salilla lukion jälkeen, koska en ole halunnut uhrata useita kymmeniä euroja hikisiin saleihin, kun samoja treenejä pystyy tekemään kotonakin muutaman euron hankinnoilla. Nyt kuitenkin käväisin salilla, joka oli hyvin pieni, mutta kaikki tarvittavat laitteet löytyi.


Muistelin siskoni sanoneen, että salilla on epämiellyttävää käydä, koska kaikki ihmiset vain tuijottelevat toisiaan sen sijaan, että keskittyisivät omaan suoritukseensa. Ajattelin, että kai miehet nyt voivatkin siskoani tuijotella, kun hän on niin hyvässä kunnossa ja hirmuisen kauniskin siihen päälle, mutta en sitten asiaa sen koommin kommentoinut. Eilen salilla ymmärsin todellakin, mistä Elli puhui!  Aivan järkyttävää! Kaikki tosiaankin vain keskittyivät toisten treenauksen tuijottamiseen ja oma treeni oli lähinnä käsien heiluttelua. YÖK. Tunnelma oli erittäin ahdistava ja koitinkin läksiä niin nopeasti tilasta pois kuin vain kehtasin vaikuttamatta hölmöltä.


Totesin salilla, että kotona pystyy tekemään samat treenit hyvinkin helposti. Kotoa löytyy käsipainot, jotka ovat vielä säädettävää mallia, minkä ansiosta treenin kuormittavuuttakin pystyy säätelemään kätevästi. Lisäksi ostin jokin aika sitten kuminauhan, jonka avulla pystyy treenaamaan niin jalkoja, käsiä, selkää ja vatsalihaksiakin. Ja omalla painolla harjoitteluhan olisi kaikista turvallisinta ja ihan riittävää perustreenaajalle. Päätinkin siis olla menemättä ihmisten tuijoteltavaksi ja pitää treenit säännöllisesti kotona, jossa musiikinkin saa valita itse ;)


Ja parasta siinä, ettei aina tarvitse kököttää samassa paikassa on, että maisemat vaihtuu vaikka joka kerta! Katselin juuri kuinka pari naista treenasi joen rannassa kivenmurikat painoinaan, taatusti oli tiiliseiniä kivemmat näkymät! Nämä kuvat ei ihan lenkkireissulta ole, mutta käytiin pari viikkoo sitten kauniina aurinkoisena päivänä kuvailemassa Mulossa ja Utransaaressa ja ihania kuviahan sieltä tuli! :)

Mitä mieltä kotitreenauksesta, onko yhtä hyvä vaihtoehto kuin sali?

-Emma-
lauantai 13. syyskuuta 2014

Liikunta - pakkopullasta hauskanpidoksi

Suosikki eläimeni on ehdottomasti kissa; ihana karvapallero, joka kehrää, leikkii ja on seurallinen. Ja kissat ovat oikeastaan aika onnekkaita eläimiä, sillä mitä pulskempia ne ovat, sitä söpömpänä ihmiset niitä usein pitävät. Miten helppoa olisikaan olla siis tuo nelitassuinen miukuja!

En ole se kaikista urheilullisin ihminen, joka rankan koulupäivän jälkeen rentoutuu juoksulenkillä tai kuntosalilla. Jos pää tuntuu poksahtavan koulutehtävistä tai työkiireistä, heittäydyn mielummin sohvalle murun syliin ja katson jonkin ohjelman pätkän, joka saa aivot hetkeksi nollaantumaan. Todennäköisesti jos lähtisin tekemään jonkinlaista urheilusuoritusta, alkaisi ärsyttämään vain enemmän!
 
 
En inhoa urheilua, siinä ei ole mitään vikaa ja se on mukavaa silloin, kun on oikea fiilis. En kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi lenkille pitäisi lähteä, jollei yhtään huvita. Ymmärrän, että esseet on pakko kirjoittaa, vaikka ei kiinnostaisi, mutta miksi vapaa-ajalle pitäisi ottaa pakotteita? Niin, kunnosta pitää huolehtia, jotta pysyy terveenä ja hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään.

Viime kuukausina on päähäni pälkähtänyt ajatus kunnon kohottamisesta ja lihasten kasvattamisesta. Motivaatio-ongelma tosin kulki alussa mukana todella tiiviisti ja pyysinkin Mikkoa ehdottamaan tiheään tahtiin lenkille lähtöä tai lihaskunnon tekemistä, koska enhän nyt joka kerta voisi kieltäytyä tai alkaisin tuntemaan itseni laiskaksi. Tarvitsen tsempparin, joka tietää, etten ole maraton-juoksija, eikä odota minulta myöskään sellaisia saavutuksia.

Kaipaan kehuja parantuneista suorituksista, vaikkei se välttämättä saisi ollakaan niin. Lenkillä tarvitsen sitä, että joku sanoo, että "nyt juostaan tuonne kaupungin toisessa päässä olevaan tiehaaraan ja sitten voidaan kävellä taas hetki", koska jos olen yksin lenkillä, luovutan aivan liian helposti, jos alkaa tuntua, ettei juoksu enää olekaan niin hauskaa. Jos tavoitteessa onnistuu, voi olla ylpeä ja toisaalta on myös kiva kuulla vaikkapa pelkästään sana "hyvä", joka kohottaa jo kummasti intoa yrittää juosta seuraavakin siivu kaupunkia!


Toisilla on motivaatiovaatteita, toiset ottavat kuvia lähtötilanteesta ja kehittymisen myötä lisää kuvia. Minullakin on motivaatiohousuja odottamassa kaapissa, mutta niistä ei varsinaisesti ole ollut hirveästi hyötyä.. En ole niinkään pullukka, olen lähinnä epälihaksikas :D Tarkoitus ei siis ole karistella kiloja, jolloin hitusen liian pienistä housuista ei ole motivaattoriksi, mutta kyllähän varmasti housut alkavat päällä näyttämään paremmalta, jos kroppaa saa vähän kiinteytettyä!

Mutta vihdoin olen innostunut liikunnasta! Palaisin halusta lähteä yliopiston kuntosalille reenailemaan ystäväni kanssa tai harjoittaa lihaksia kotona toisen kanssa. Lenkille lähden mielelläni, siinä tulee monet jutut juteltua samalla kun jalat talsivat kilometrejä eteenpäin. Ehkäpä innostukseen vaaditaan se, ettei kuntoilla tarvitse yksin. Tuntuu, että on kamalan tylsää tehdä asioita yksin ja motivaatio loppuu nopeasti kesken. Jos tekee toisen ihmisen kanssa, jaksaa paremmin ja ähkiminen tuntuu mieluisammalta, kun samalla voi höpötellä mukavista asioista :)


Toisaalta en missään nimessä haluaisi treenata kaverin kanssa, joka on huomattavasti parempi kuntoisempi ja olettaa minulta kovempia suorituksia kuin mihin pystyn. Myöskin joistain lehdistä löytämäni lihaskunto tai juoksuohjeet ovat välillä surullisia kokeiluja, kun ne on suunniteltu parempi kuntoisille ihmisille, vaikka otsikko suuntaisi artikkelin alottelijoille. Löysin kuitenkin Fitin 6-7/2014 -lehdestä oikein hyvän reisitreeniohjeen, jota sitten kokeilin. Olin valtavan ylpeä, kun pystyin tekemään treenin ja se kuitenkin tuntui lihaksissa. Ei heti alkuun tullut sitä pettymyksen tunnetta, että "olen niin huono, etten pysty edes tähän, mihin artikkelin mukaan pitäisi".

Ihailen ihmisiä, jotka synnynnäisesti tykkäävät liikunnasta tai ovat oppineet jossain kohtaa elämäänsä tykkäämään siitä ihan vain liikunnan ilosta. Ei sen takia, että pitäisi olla paras jossakin lajissa, voittaa palkintoja tai näyttää fitness-mallilta. Tuntuu, että minäkin opin pikkuhiljaa tykkäämään liikunnasta vain liikunnan itsensä vuoksi, kun vaihdan asenteen pakkopullamaisuudesta hauskanpitoon. Tulosten  näkeminen kannustaa aina jatkamaan ja uskon säännöllisestä liikunnasta tulevan vielä elämäntapa aikojen saatossa :)

Onko teillä motivaatio-ongelmia ja kuinka selviätte niistä? Antakaa omat vinkkinne, niistä on varmasti apua! :)

-Emma-


torstai 4. syyskuuta 2014

Kesämuistoja

Monen monta ihanaa kesämuistoa on tullut ikuistettua menneinä kuukausina ja nyt haluankin nämä hyvänmielen kuvat jakaa myös teidän kanssanne muutamalla sanalla kesästäni kertoen :)


1. Ensimmäiset kuvailureissut (tämä kuva oli mielestäni jo melko kesäinen tuolloin..) ilman toppatakkia!


2. Syytä juhlaan oli kerran jos toisenkin, nämä kielot peräisin Mikon veljen valmistujaisista :)

3. Kasvion kerääminen. Kuvailemalla 80 kasvia, vältti kasvilajituntemustentin, joten en empinyt hetkeäkään ottaa kameraa käteen! Tämä kuva kuvailtu ihanan siskoni kanssa kotopuolessa :)


4. I-H-A-N-A-A   G-R-I-L-L-I-R-U-O-K-A-A!! Kotopuolessa taidettiin grillata joka ilta, kun olin siellä viikon lomalla ja joka ikisellä kerralla, kun perheeni oli täällä käymässä asuntovaunulla. Niin ja tietysti käydessämme kylässä mökkimaisemissa Mikon sukulaisilla! :) Kotonakin pöytägrillillä tehtiin muutaman kerran vartaita ja kerran intouduttiin myös makkarat iskemään levyille, mutta ne eivät ihan päihittäneet oikean grillimakkaran makua :D


5. Vohveleita ja lättyjäkin tuli mussutettua tänä kesänä melkoisen monta! On ne vain ihan käsittämättömän hyvää herkkua! <3


6. Tivoli Sariola rantautui Linnunlahdelle ja sinnehän oli sitten päästävä! Maailmanpyörään pyörimään ja jonkinlaiseen kieputtimeen, joka sai kyllä tämän tytön tuntemaan itsensä vanhaksi! Viime vuonna tuli paha olo Linnanmäellä liian pyörivässä laitteessa ja nyt täällä, voi ei..


7. Uisteltuakin tuli tänä kesänä ja saaliikseni jäi (minun mielestä tietenkin tosi iso) hauki, joka päätyi kuitenkin lokkien ruuaksi, ei se kuitenkaan niin iso ollut, että siitä ruuaksi olisi riittänyt!



8. Ihania auringonlaskuja järvimaisemissa Juuassa. Ei näistä voi kuin lumoutua :)



9. Vaikka kovasti pelkäänkin punkkeja, ampiaisia, käärmeitä ja muita otuksia, lähdimme kauniina kesäpäivänä talsimaan Korkeavaaran huipulle. Tarkoitus oli nähäd kauniita maisemia, kuvailla kasveja ja paistaa nuotiolla makkaraa. Mukava reissu, ei voi muuta sanoa! Eikä yhtäkään punkkia, Luojan kiitos!


10. Elämäni ensimmäiset itse pakastetut mansikatkin odottavat popsijaansa pakastimessa! Hieno tunnehan se on talven pakkasilla kaivaa maukkaat ja makeat mansikat esiin :) Vaikka kerralla meneekin vähän enemmän rahaa marjoihin, on niistä iloa pitkäksi aikaa!


11. Eräänä iltana lähdimme lenkille kohti Penttilää, kunnes pääsimme sillalle asti, joka oli nousemassa ylös jokilaivan vuoksi. Lenkki jäi tekemättä, kun askeleemme suuntasivatkin kotiin laittautumaan ja ostamaan lippuja jokilaivaristeilylle :) Ihan uusia maisemia Joensuusta, veden päällä lillutellen ja auringosta nauttien! Se oli vähän kuin esimakua seuraavana viikonloppuna koittavalle Tallinnan risteilylle, josta kuvat valitettavasti ovat toisella koneella!


12. Synttäreitäni pääsin viettämään uudessa kodissa samalla kun juhlimme pienesti tupaantulijaisia. Kakkuidean olin bongannut jo keskikesällä K-Marketin mainoksesta, mutta tietenkin kakkutarpeiden etsintähetkellä ei löytynyt yhtäkään mansikkaa suklaapallojen kaveriksi, joten kakusta tuli sitten pelkkä pallokakku, mutta namskis!



13. Ja kesän kaiken kauneuden kruunaa auringonlaskut, joita ikkunastammekin on päässyt ihailemaan kerran jos toisenkin! Kesä on ihanaa aikaa!

Pystyttekös te samaistumaan minun kesämuistoihini? :)

-Emma-
keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Ikeaa ja shoppailua

Ihanaa, kun kaikkien blogeista löytyy kokoelma postauksia kesän ajalta. Kauniita kuvia, suloisia muistoja ja iloa sekä riemua tuntuu olevan ilmassa! Itsellänikin on suunnitelmissa kesäpostauksen tekeminen heti, kun aika riittää kaikkien kuvien selaamiseen ja kelpo yksilöiden valikoimiseen :)

Tämä viikko on hurahtanut koulussa, biologian maastokurssin merkeissä. Olemme rämpineet metsässä vihaisten ampiaisten ja äkäisten punkkien seassa, kuunnelleet pälpätystä kasveista ja maalajeista ja tutkineet mitä ällöttävämpiä selkärangattomia otuksia. En ole kaikkia haukotuksiani tämän intensiivikurssin aikana pystynyt edes peittämään, niin tylsää siellä on ollut. Mikko totesikin, että miulla taitaa vain olla asennevamma koko biologiaa kohtaan.. Mutta niin varmaan onkin, en ole koskaan siitä aineesta pitänyt, enkä tule varmaan koskaan pitämäänkään. Kun inhokkiaineeseen lisätään vielä se, että olemme tuhlanneet kurssilla aikaa ties mihin turhuuksiin (kuten kierretty ympäri kampuksen pihaa ja tunnistettu piharatamoa ja nurmikkoa pikkulasten tapaan..), riemu on todellakin ylimmillään, kun kurssi huomenna vihdoinkin loppuu!

Takki / Only Paita / MyDoris Huivi / äidiltä saatu Laukku / Viro Legginssit / MyDoris Toppi / MyDoris

Asu on viime lauantailta, kun lähdimme pyörähtämään Kuopiossa. Tarkoituksena oli käydä Ikeassa ostamassa muutama puuttuva huonekalu, jonka jälkeen piti shoppailla Matkuksessa ja illalla mennä elokuviin käyttämään ilmainen leffalippu. Ikeasta löytyi etsimämme kenkäteline, jonka ansiosta naulakkomme näyttää vihdosta viimein siistiltä, kun kengät eivät vain loju isona kasana toistensa päällä! Lisäksi saimme kokovartalopeilin, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan, minkä vuoksi seinään ei tarvinnut tehdä reikiä.

Matkuksestakin löytyi vaikka mitä kivaa, mutta valitettavasti ostoksia ei ole vielä kuvattuna. Ehkäpä uusia vaatteita alkaa pian vilahdella asukuvissa ;) Ja koko Matkuksen kierroksen kruunasi, että tajusin New Yorkerin olevan aivan mielettömän edullinen ja kivannäköisiä vaatteita myyvä liike! Varmasti jollakulla on sanansa sanottavana hintalaatusuhteesta, mutta toistaiseksi kaikki aiemmin sieltä ostamani vaatteet ovat edullisuudestaa huolimatta kestäneet todella hyvin! Siitä tuli kyllä ehdottomasti suosikkikauppani!


Sitten oli tarkoitus suunnata näkemään yhtä ihanaa ystävääni, joka on juuri muuttanut Kuopioon :) Kahvin ja pullan merkeissä tulikin rupateltua pitkän aikaa, mutta elokuvaelämys jäi kyllä kokematta. Menimme vähän alle kaksi tuntia ennen elokuvan alkua ostamaan kaksi lippua ja kassalla myyjä totesi, että näytökseen ei ollut enää vierekkäisiä paikkoja. Ilmeemme oli varmasti näkemisen arvoisia, koska emme todellakaan tienneet elokuvan olevan niin uusi ja suosittu! Vaikka elokuva jäi näkemättä, pääsimme kuitenkin ajoissa kotiin viettämään mukavaa lauantai-iltaa, joten menetys ei ollut suuri :)


Tämän viimeisen asian kanssa olen auttamattomasti myöhässä, mutta tällä hetkellä Soptify soittaa Cheekin Flexaa -biisiä ja tuli mieleen stadionin keikka, jonne suuntasimme melkein kaksi viikkoa sitten siskoni ja ystäväni kanssa. Täytyy sanoa, että konsertti oli aivan mahtava, ei sitä osaa oikein edes kuvailla, miltä tuntuu, kun tuhannet ihmiset heiluttavat sytkäreitä ja puhelimiaan ilmassa laulaen Cheekin mukana biisejä. Samoin monet laulut aukenivat siellä stadionilla aivan uudella tavalla ja kävin kaikki tunneskaalat itkusta iloon läpi reilun parin tunnin aikana, aivan huikeeta!

Mitäs tykkäätte asusta? Ja oliko joku muu mukana Olympia stadionilla? :)

-Emma-