SOCIAL MEDIA

tiistai 31. toukokuuta 2016

Päistikkaa asfalttiin - suojukset pelastivat pahemmalta

Korkeintaan viisi sekuntia kestäneen ilmalennon ja asfalttiin hankautumisen aikana ehdin miettiä, että nyt kävi huonosti. Ehdin ajatella, mikä alue vaurioituisi pahiten ja kuinka pääsisin kotiin reilun kolmen kilometrin matkan. Sitten makasinkin jo kyljelläni keskellä jalkakäytävää olkapää verisellä asfaltti-ihottumalla ja vaatteet yltäpäältä pölyssä miettien, että kaikki luut taisivat säilyä ehjänä.

Koska ulkona oli mielettömän lämmin kesäpäivä, sain kipinän lähteä rullaluistelemaan toista kertaa tänä kesänä. Olen rullaluistellut monta kesää ja jo pienenä minut opetettiin pukemaan niin kyynär-, polvi- ja rannesuojat kuin kypäräkin aina, kun lähdin luistinten kanssa viilettämään. Vaikka eilen lämpötila huitelikin yli 25:n asteen, tiesin, etten ikinä luistelisi ilman kypärää, vaikka se kuinka hiostaisi päätä. Onhan rullaluistelu kuitenkin myös vähän välineurheilua ja miusta on mielettömän tyylitöntä ja erittäin vaarallista, kun luistelemaan lähdetään ilman yhtäkään suojavarustetta. Onneksi ajatusmaailmani on tämä, sillä sen ansiosta säästyin varmaan yhdeltä jos toiseltakin.

puhdistus


Luistelu sujui oikein leppoisissa merkeissä, kun aurinko paistoi ja asfaltti oli hyvässä kunnossa. Tullessani alamäessä olevaan risteykseen lähdin jarruttamaan ja onnistuin hyvin kääntymään haluamaani suuntaan - vaan sitten jarrutuksessa tapahtui jotain ja lensin päistikkaa asfalttiin. Onnistuin vielä kääntymään asfalttiin osuessani niin, että vasen puoli koki vain pieniä ihorikkoja, mutta oikeasta olkapäästä iho naarmuttui kunnolla 20x15cm kokoiselta alueelta. Myös reisi otti osumaa, mutta vaatteet suojasivat lopulta ihoa hyvin ja tuloksena onkin vain pari pikkureikää paidanhelmassa ja rispaantunut sporttivyön yläreuna.

Istuessani maassa kiitin kyllä kaikkia mahdollisia tahoja siitä, että kädet ja jalat liikkuivat normaalisti. Mietin, että ambulanssin soittaminen vaikuttaisi tilanteessa hieman liioitellulta, vaikka aika kovasti tuuli ja auringon lämpö vihloivatkin rikkinäistä ihoa. Kaikki kaverit olivat tietenkin töissä siihen aikaan ja taksi ei tullut edes mieleen ennen kuin sellaisen näin 800 metriä ennen kotia. Ajattelin myös, että laittamalla luistimet takaisin jalkaan olisin nopeasti kotona ja samalla lieventäisin kynnystä lähteä myöhemmin luistelemaan - ei kaatumisesta saisi jäädä kuitenkaan kammoa, vaikka nyt tuntuukin, että luistelu saa hetken odottaa. Niimpä rullailin rauhallisesti kotiin hokien, että kaikki on hyvin, kyllä tämä tästä.

sideharso
Miulla on lopulta aika matala kipukynnys ja veren näkeminen saa olon aina vähän heikoksi, joten jännitin peiliin katsomista ja suihkuun menemistä. Onneksi ruhjeet eivät nyttäneet lähellekään niin pahalta kuin pelkäsin ja desinfiointiaineen ja veden kirvelyn kyllä kesti, kun vaan itki ja hoki yhtä aikaa, että kohta helpottaa. Luin nimittäin joskus, että jos itselleen vakuuttaa kaiken olevan hyvin ja hokee esimerkiksi mielessään, että kaikki järjestyy, niin olo tuntuu siedettävämmältä - muuten en harrastaisi itselleni puhumista :D

Sairaanhoitajaksi opiskeleva ystäväni Marika tutki ja putsasi haavaani vielä lisää mennessäni hänen luokseen parturiin ja illalla Mikko paketoi alueen rasvalapuilla ja sideharsoilla. Mieltä jäi kuitenkin kaihertamaan, että onkohan kaikki osaset ihon alla kuitenkaan kunnossa, joten tänä aamuna piipahdin lääkärissä. Erilaisten liikkeiden tekemisen jälkeen lääkäri totesi, että onnekseni selvisin pintanaarmuilla eikä mitään ole murtunut.

sideharso
Se, miksi tämän kokemukseni halusin jakaa teidän kanssanne, on että suojavarusteilla on lopulta ratkaiseva vaikutus siihen, miten pahasti kaatumis- ja kolaroimistilanteissa käy. Ilman suojuksia todennäköisesti kyynärpääni olisi murtunut ja pää kopsahtanut kovalla voimalla asfalttiin. Vaikka onkin kiva keikistellä pikkuruisissa mikroshortseissa ja topissa ilman yhtäkään suojusta (kyllä, näitä tuli samana päivänä vastaan useampi), kannattaa pysähtyä miettimään, olisiko sittenkin hyvä laittaa jotain muutakin ylle. En ymmärrä, miksi ihmiset talvella laskettelevat ilman kypärää, sillä kypärä kuuluu jo tyylinsäkin puolesta lasketteluun samoin kuin suojukset ja kypärä kuuluvat rullaluisteluun - ja niillä edullisilla henkivakuutuksilla voidaan pelastaa paljon.
torstai 26. toukokuuta 2016

Koli - maisemarakkautta

Harrastukset ja omat suosikkipuuhat jäävät monesti kiireisen arjen keskellä vähemmälle huomiolle ja niitä tehdään "sitten kun keritään". Rentoutumalla omien harrastusten parissa voi kuitenkin kerätä paljon virtaa arkiseen aherrukseen sekä viettää ikimuistoisia hetkiä - esimerkiksi Kolin huipulla valokuvaten.

Koli

Koli
Viime tiistaina Mikolla ja minulla oli yhteinen vapaapäivä ja olimme jo paljon aiemmin päättäneet, että silloin menemme Kolille kävelemään ja valokuvailemaan. Säätiedotuksen mukaan piti olla aivan ihana aurinkoinen sääkin, mutta mitä tapahtui noin kymmenen kilometriä ennen luonnonpuistoa; tuulilasinpyyhkijät huiskivat hurjaa kyytiä ja omat suupieleni kääntyivät alaspäin, sillä eihän tämä mukava päivä voinut tyssätä heti alkuunsa. Sade kuitenkin loppui ennen Kolin jyrkkiä rinteitä ja toivoa täynnä lähdimme kapuamaan kohti Ukko-Kolin näköalapaikkaa. Ja ei, vettä ei satanut koko patikointimme aikana!

Koli
Koli

Olen käynyt näköalapaikalla kerran aiemminkin, mutta tälläkin kerralla mielettömän kauniit maisemat saivat miut hämmästelemään sitä, miten kauniita paikkoja on Suomessakin. Vaikka välillä haaveilenkin rantalomasta palmujen alla, tuollaisen maiseman nähdessäni muistan, ettei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Näköalapaikalla kuvailun jälkeen jatkoimme taivaltamista vielä monta kilometriä eteenpäin kauniita kallioita, järvinäköaloja ja jyrkkiä pudotuksia ihastellen.

Koli
Koli
Paita Karhu / Housut Icaniwill (House of brandonilta saatu) / Kengät Adidas / Sykemittari Karhu
Koli

Pääsin myös reissulla testaamaan ihka ensimmäistä sykemittariani, jonka hankin pari viikkoa sitten. Päädyin ostamaan Karhun edullisen mutta hyväksi kehutun mittarin, sillä en halunnut satsata kalliiseen Polariin, ellei sille lopulta tulisikaan käyttöä. Ainakin vielä alkuinnostus on säilynyt ja tykkään mittarin avulla seurailla lenkillä kulunutta aikaa, kaloreita ja sykettä - syke pääsikin tuolla reissulla kohoamaan paikoin melko korkeaksi, sillä jyrkkien seinämien ja portaiden kipuaminen tuntui välillä todelliselta supertreeniltä!

KoliKoli

Muistikortti täynnä kauniita kuvia, jalat hapoilla kaikesta kiipeämisestä ja kävelystä sekä mahat kurnien suuntasimme ruokapaikan kautta takaisin Joensuuhun. Ajattelimme ensin käydä katsastamassa Grill it -ravintolan tarjonnan, sillä kyseinen ravintola sijaitsi Kolin hotellin yhteydessä, mutta nähtyämme, millaisissa vaatteissa ihmiset ruokailemaan menivät, luovuimme ideasta ja suuntasimme Kolin portille. Vaikka Americana-palautusruokani olikin todella terveellinen valinta, en muista, milloin pizza olisi maistunut niin hyvälle - raikas ulkoilma, hikilenkki ja kauniit maisemat olivat tehneet tehtävänsä ja ruoka oli niin hyvää <3

Koli
Koli

Miten te tykkäätte viettää vapaa-aikanne? Ja onko joku käynyt joskus Kolilla tai muussa luonnonpuistossa, jota voisi suositella, kameran kanssa? :)
keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Vinkit luokanopettajakoulutuksen pääsykokeisiin osa 2: soveltuvuuskokeet

Ainakin osalle tieto pääsystä luokanopettajakoulutuksen soveltuvuuskokeisiin on jo tullut. Onnittelut kaikille soveltuvuuskokeisiin matkaaville ja lohdutukset ensi vuonna uudestaan yrittäville; kyllä kaikkien ponnistelu varmasti palkitaan, kun vaan jaksaa yrittää :)

Muistan, kuinka aamupalapöydässä avasin listan soveltuvuuskokeisiin pääsevien nimistä ja purskahdin itkuun ja aloin tärisemään. Juoksin hiuksiaan föönaavan äitini luo ja hyppäsin hänen syliinsä kertoen, että pääsisin seuraavaan vaiheeseen. En unohda tuota hetkeä ikinä - olin niin onnesta sekaisin, koska en todellakaan olettanut saavani VAKAVAsta riittävästi pisteitä!

Emma Karoliina
Valmistautuminen soveltuvuuskokeisiin tuotti tietenkin päänvaivaa, sillä en osannut edes kuvitella niitä tilanteita, joihin koepäivänä joutuisin. Aiemmin kirjoittamiani vinkkejä soveltuvuuskokeeseen löytyy linkin takaa, joten aionkin tässä postauksessa keskittyä niihin teemoihin, joihin minun mielestäni kannattaa tutustua ennen soveltuvuuskokeita. Aiheet liittyvät luokanopettajakoulutuksessa tällä hetkellä pinnalla oleviin aiheisiin. Tietoa näihin teemoihin löytyy varmasti esimerkiksi Opettaja- ja Kasvatus-lehdistä, internetistä, kandeista ja graduista (voi hakea esimerkiksi Google scholarin avulla) ja tietenkin ympäröivästä maailmasta.

Uusi opetussunnitelma astuu voimaan ensi elokuussa, joten sen keskeisiin teemoihin on hyvä tutustua; ilmiöpohjainen opetus, konstruktivistinen oppimiskäsitys, oppilaslähtöinen työskentely, oppiainerajat ylittävä opetus ja opettajan rooli ohjaajana opettajan sijaan ovat herättäneet ainakin omalla vuosikurssillani keskustelua. Suosittelisin miettimään esimerkiksi, miten itse suhtaudut siihen, että toimisitkin ohjaajana opettajan sijaan ja opettaisitkin uusia aiheita mahdollisesti jopa ilman oppikirjaa.

Emma Vormisto
Erityisoppilaat ja yleisen sekä erityisen tuen tarve puhuttavat aina; miten jokaista oppilasta voitaisiin tukea parhaalla mahdollisella tavalla ja millaisia keinoja voitaisiin käyttää apuna. Miten luokassa voidaan eriyttää ylös- ja alaspäin eli miten voidaan taata, että jokainen oppilas pystyisi opiskelemaan lähikehityksenvyöhykkeellä; tehtävät eivät saisi olla liian helppoja, mutta eivät liian vaikeitakaan. Esiin nousee kysymyksiä esimerkiksi siitä, miten tällainen toteutetaan 26 oppilaan luokassa ja mitä mahdollisia hyötyjä ja haittoja eriyttämisestä on?

Digitalisaatio ja tieto- ja viestintäteknologian käyttö yleistyvät huimaa vauhtia. Tullaanko jatkossa käyttämään laisinkaan oppikirjoja vai voidaanko kaikki tieto saada esimerkiksi henkilökohtaisesta tabletista? Millaisia hyviä ja huonoja puolia tieto- ja viestintäteknologian käyttämiseen liittyy ja millaista olisi niiden tehokas käyttö? Tästä aiheesta olen nähnyt kirjoittelua esimerkiksi Opettaja-lehdessä ja varmasti netistä löytyy paljon lisäinfoa.

Mediassa jyllää tasaisin väliajoin uutisia siitä, miten lasten ja nuorten fyysinen ja psyykkinenkin kunto ovat huonolla tolalla; sosiaaliset kontaktit ovat vain somessa ja liikunta on unohdettu kokonaan. Tämä ei ole ainakaan omassa opiskelijapiirissäni ollut kuumimpana perunana, mutta itseäni se ainakin huolettaa. Fyysisen ja psyykkisen kunnon yhdistäminen koulussakin tapahtuvaan tablettien, tietokoneiden ja kännyköiden käyttöön tuntuu hurjalta.

Emma Vormisto
Kysymyksiin ei varmasti ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia, mutta uskon, että omalla perehtyneisyydellä päivän polttaviin puheenaiheisiin voi osoittaa myös kiinnostustaan alaa kohtaan. Haastattelijoilla on varmasti omat näkymyksensä esimerkiksi siitä, onko tieto- ja viestintäteknologian lisääntyvä määrä hyödyksi vai haitaksi oppilaille ja itse en välttämättä olisi uskaltanut laukoa haastattelutilanteessa kovin kärkkäitä mielipiteitä. Opintojen edetessä olen kuitenkin oppinut, että tärkeää on osata perustella omat väitteensä, enkä usko, että ketään hylätään vain siksi, että sattuu olemaan jostain aiheesta eri mieltä haastattelijan kanssa.

Monia on kiinnostanut myös se, mitä kannattaisi kysyä siinä kohtaa, kun haastattelijat kysyvät "Olisiko sinulla vielä jotain lisättävää tai kysyttävää?". Tähänkään tuskin on mitään oikeaa vastausta, mutta työhaastatteluissa on ainakin kehotettu aina kysymään jotakin, joten miksi ei myös soveltuvuuskokeissa. En muista, mitä itse kysyin, mutta se saattoi olla esimerkiksi "Millainen on sinun/teidän mielestänne hyvä opettaja", "Millaisia asioita arvostatte hakijassa" tai "Miksi opettajan ammatti on tärkeä?".

Uskon, että rehellisyydellä, reippaudella ja omalla persoonallaan pääsee soveltuvuuskokeissakin pitkälle. Tilanteessa ei kannata lähteä huijaamaan itseään tai haastattelijoita, sillä roolin ylläpitäminen saattaa olla hankalaa - ja mihin edes mitään roolia tarvitaan, jokaisen oma persoona ja olemus riittää! :) Lisäksi huomaan, että niin heterogeeninen ryhmä kuin luokanopettajat ovatkin, on meissä kaikissa jotain samaa. En osaa sanoa mitä, mutta jotain, joten ei kannata lähteä leikkimään ketään muuta kuin oikeasti on.

asukuva
Toivotan kaikille paljon onnea tuleviin kokeisiin! Valmistautukaa siihen, että vastassa voi olla useampi haastattelija ja kysymykset voivat olla kimurantteja, mutta tilanteesta voi silti tehdä heti alusta pitäen mukavan! :) Kättely, katse silmiin ja selkeä puhe antavat varmasti ainakin hyvän ensivaikutelman :)

Laitan tähän loppuun vielä muutaman kysymyksen, jotka on kysytty soveltuvuuskokeiden yksilöhaastattelussa joko itseltäni tai kavereiltani:

Miksi sinusta tulisi hyvä luokanopettaja?
Mitä haasteita näet koulumaailmassa?
Mitä harrastat ja miten harrastuksistasi olisi hyötyä tulevassa ammatissa?
Miten globaalistuva maailma vaikuttaa opettajana toimimiseen?
Kuinka monta kertaa olet valmis yrittämään koulutukseen pääsemistä?
Oletko työskennellyt lasten parissa?
Onko vanhempasi tai joku lähisukulaisesi opettaja?
Miten suhtautuisit koulukiusaamiseen?
Miksi haet juuri meidän yliopistoomme? Miksi et hae johonkin muuhun?
Olisitko valmis muuttamaan, jos saisit opiskelupaikan täältä?
Mikä sinua motivoi?
Millainen on hyvä opettaja? Millainen on huono opettaja, miksi?
Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Jos heräsi kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni joko kommenttiosiossa tai sähköpostitse :)
sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Miksi pitää dieettailla?

Luin Sofian mietteitä itsevarman ihmisen laihduttamisesta ja ryhdyin pohtimaan, miksi oikeastaan itse noudatan tehokiinteytys-ohjelmaa. Tiedän, etten ole ylipainoinen eikä minun tarvitse sen vuoksi kiinteytyä. Tiedän kuitenkin, ettei Fitnesspäiväkirjoja katsoessa tarvitsisi ottaa namuja, jos aikoo syödä niitä lauantaina. Tiedän myös, että miulla on varastossa parit ihanat housut, jotka näyttäisi miulla tosi kivoilta. Tiedän, että terveydellisistä syistä on hyvä syödä ja liikkua oikein - voida hyvin.

rucola
Rakastan sitä tunnetta, kun tunnen itseni pieneksi; kun tunnen, että vyötärö on kapea ja jalat sopivat kivasti shortseihin. Pienuudella en tarkoita, että minun pitäisi olla pienempi kuin ympärilläni olevien ihmisten, jotta voisin verrata itseäni häneen, ei - pieneksi tunteminen tarkoittaa sitä, että koen olevani sopusuhtainen suhteessa siihen, että olen vain 166 senttiä pitkä. Kuitenkaan pikkuruisuus ei ole mikään tärkein juttu, sillä miusta kokoon katsomatta on tärkeintä voida hyvin eikä sillä ole mitään väliä, onko ihminen 50kg vai 100kg, kunhan hänellä on kaikki hyvin ja hän on onnellinen. Tästä syystä en stressaa pienikokoisuudesta, vaikka siitä välillä haaveilenkin.

En tiedä, mistä moinen pikkuruisuuden tunne kumpuaa; ehkä minulle on joskus sanottu, että "oletpa pikkuinen" juuri sillä hetkellä, kun olen tuntenut olevani tyytyväinen kroppaani. Haluan kuitenkin kasvattaa lihaksia ja toivon, että ne jonain päivänä myös näkyisivät ilman suurennuslasia. Haluan kuitenkin olla yhtä aikaa lihaksikas ja pienikokoinen; en sillälailla pieni, että luut menevät poikki, kun törmään tyypilliseen tapaani oven karmiin, vaan sellaisella terveellä tavalla. Kuitenkin on olemassa tärkeämpiäkin syitä dieettaamiselle.

rucola

En voi väittää, ettei ulkonäöllisillä seikoilla olisi merkitystä siihen, miksi olen tehokiinteytyksellä. Kuitenkin ulkonäköä merkittävästi tärkeämpi asia on terveys, jonka haluan säilyttää myös tulevaisuudessa. Haluan syödä terveellisesti ja monipuolisesti myös jatkossa, mutta en nipottaa turhista. Haluan oppia löytämään kultaisen keskitien, jossa voi nauttia palan suklaakakkua keskellä viikkoa ja palata sitten taas normaaliin rytmiin; koko viikko ei ole pilalla yhden kakkupalan takia! Ja arvatkaa mitä, olen oppinut myös tämän jutun ja olen siitä mielettömän ylpeä :)

salaatti
Koen suuta riemua siitä, että olen ymmärtänyt asioita ravinnosta ja etenkin liikunnasta perehdyttyäni aihealueiden kirjallisuuteen. Iloitsen siitä, ettei minun tarvitsekaan ryhtyä juoksemaan ollakseni urheilullinen, vaan kävely on paljon tehokkaampaa rasvanpolton kannalta. Tykkään siitä myös huomattavasti enemmän, mikä nostaa intoa liikkumista kohtaan. Myös tykästyminen salitreeniin on tuonut paljon lisäpuhtia tekemiseen, sillä salille on aina kiva lähteä treenaamaan - ainakin salille päästyä on kivaa, vaikka joskus itse lähteminen tuottaisikin hikipisaroita! Ja mikä parasta; en yleensä satsaa urheiluvälineisiin ihan kamalasti, mutta viime kesänä ostin uudet rullaluistimet ja vaikka sillä hetkellä hieman kirpaisi, en ole koskaan ollut näin tyytyväinen luistimiin! Matalalla holvikaarella varustettuna luistelu on tarkoittanut viittä kilometriä ja sitten kaksi viikkoa taukoa rakkojen vuoksi - nyt voin luistella mielinmäärin ilman rakkoja, ihanaa!

kaakao
Nyt kun kaikki koulukiireet yhdistettynä työvuoroihin ovat hellittäneet, aion keskittyä täysillä niin vapaa-ajasta nauttimiseen kuin treenaamiseen ja uusien reseptien kokeiluun. En aio stressata niin paljoa kaikesta ja uskon sen vaikuttavan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin merkittävästi. Ihanaa, että tulee kesä ja on aikaa omille jutuille :)

Oletteko lukeneet jonkin hyvän kirjan, joka on antanut teille motivaatiota terveellisempään elämään? Koetteko, että kiinteytymishalulle on aina olemassa joku muukin kuin ulkonäöllinen syy? :)
perjantai 13. toukokuuta 2016

Viimeisen kuukauden aikana minut on tehnyt onnelliseksi...

Aurinkoiset kesäpäivät, jotka on saanut viettää ihanien ihmisten kanssa tehden juuri niitä itselle tärkeitä juttuja

Antti Tuiskun Peto show rakkaan siskoni kanssa; shoppailua, rentoutumista, kovaa laulamista ja ihanaa yhteistä aikaa <3

Pielinen

Työvuorovaihdokset, joiden ansiosta pääsin vappuna näkemään kavereita ja ajamaan korttelirallia - joka oli tosin aivan kamalaa, kun humalaisia poukkoili tielle joka suunnasta ilman itsesuojeluvaistoa..

Pidennetty viikonloppu vanhempien kanssa auringosta nauttien, höpötellen, pyöräillen ja grillaillen <3

Pielinen

  • Kaikki valmiiksi tulleet koulutyöt veivät ylimääräisen stressin mukanaan lähetä-nappulaa painaessa.
Tieto siitä, että kohta voin hakea kandidaatin tutkintoa, koska kaikki siihen vaadittavat opinnot on suoritettu!


Penttilä

Rullaluistelukauden avaus helteisessä säässä juuri putsatuilla asfalteilla - urheilua parhaimmillaan!

Tieto siitä, että tästä lähtien vapaapäivät tarkoittavat oikeasti vapaapäiviä; saan siivoilla kauan sotkussa olleet laatikot ja kaapit, kokeilla uusia reseptejä ja nähdä kavereita ilman kiirettä ja painetta yhtään mistään!

Pielinen

Leijonien pelien seuraaminen, uusi pelipaita ja kisastudiot niin perheen, Mikon kuin kaverinkin kanssa - aina yhtä jännittävää!

Minigolffia ja biljardia Mikon synttäreiden kunniaksi - kotimatkalla satoikin jo räntää, mutta kerettiin nauttia kesästä minigolffiradalla jo tuolloin!

Penttilä
Kaikki ihanat kesävaatteet, jotka mahtuivatkin päälleni, vaikka luulin lihoneeni niistä kaikista talven aikana ulos!

Valokuvailu ihanassa aurinkoisessa säässä koulumatkoilla - kaikki tilaisuudet on käytetty hyväksi, kun aikataulu on ollut tiukka!

Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on onnellisuus siitä, ettei tarvitse enää puurtaa koulun ja töiden kanssa yhtä aikaa, vaan saa keskittyä lomailuun ja töihin. Lisäksi olen saanut viettää paljon aikaa miulle tärkeiden ihmisten kanssa - se saa aina hyvälle mielelle :)

Millaiset asiat teidät on tehnyt viime aikoina onnelliseksi?

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Maailman paras Äiti

Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä. Uskon, että yhdellä silmäyksellä voi rakastua toiseen ihmiseen ikuisesti. Yksi katse riittää kertomaan, että siitä syntyy jotain korvaamattoman arvokasta, ainutlaatuista ja mielettömän tärkeää. Kun avasin ensimmäistä kertaa silmäni noin 22 vuotta sitten ja katsoin äitiäni, tiesin, että siinä on henkilö, jota tulen aina rakastamaan ja joka tulee aina rakastamaan minua.

Äitini on kaunis, iloinen, ahkera, hauska ja avulias. Hän ajattelee ennen kaikkea muiden parasta, vaikka välillä olisi hyvä ajatella ensisijaisesti omaa parasta. Äiti laittaa maailman herkullisinta ruokaa enkä onnistu samoilla ohjeilla tekemään läheskään saman makuista ruokaa - siihen pystyy vain minun Äiti. Hän pitää myös huolen siitä, että koko perheellä on asiat hyvin ja Äiti muistaa, mikä ongelma kelläkin perheenjäsenellä on ollut, miten se on korjattu ja millainen ongelman tila on kyselyhetkellä. Äiti huolehtii miusta joka päivä, vaikka asun neljänsadan kilometrin päässä hänestä; puheluin ja viestein hän pysyy kärryillä elämäni arkipäiväisistäkin käänteistä.

Arvostan käsittämättömän paljon sitä, että Äiti on viettänyt kaksikymmentä vuotta elämästään minun ja siskoni kanssa. Joka päivä kerhon tai koulun jälkeen Äiti oli meidän kanssa. Kävimme leikkipuistoissa, leikimme yhdessä kotona, veimme Isille töihin eväitä, kävimme uimassa, söimme itsetehtyä ruokaa ja nökötimme siskoni kanssa Äitin molemmin puolin, kun hän luki meille Miinaa ja Manua. Kaverini olivat aina kateellisia siitä, että Äitini oli kotona, kun hekin tulivat meille kylään, sillä kenenkään muun vanhemmat eivät tulleet kotiin ennen Pikku Kakkosta.

Etenkään pienenä en aina muistanut olla kiitollinen siitä, että kävimme yhdessä esimerkiksi leikkipuistossa. Saatoin kivan päivän päälle kiukutella turhista jutuista tai parkua, etten aio koskea pitkällä tikullakaan kanakastikkeeseen. Olen pahoittanut varmasti monta kertaa Äitin mielen, mutta aina hän on antanut minulle anteeksi. Aina olemme sopineet, halanneet ja kuivanneet kyyneleet.

Ollaan Äitin kanssa todella samanlaisia ulkonäöstä luonteenpiirteisiin. Selfieitä selatessa täytyy oikein tarkkaan katsoa, että kumpi oikeastaan on kumpi, kun etuhiuksista lähtien muistutetaan toisiamme. Olemme molemmat toisinaan äkkipikaisia, mikä onkin välillä aiheuttanut harmaita hiuksia varmasti meille molemmille. Olemme kuitenkin tunteellisia ja iloisia ihmisiä, eikä riitely ole meitä varten. Rakastamme täysillä ja näytämme sen. Kun viikonloppuvierailujen jälkeen koitamme lähteä eri suuntiin, kyyneleet silmissä halaamme toisiamme vaikka kuinka monta kertaa samaan aikaan, kun Isi ja Elli katselevat huvittuneina vierestä - mutta sellaisia me olemme.

Joskus ymmärrän niin konkreettisesti, miten kaukana perheestäni asun. Kyyneleet kohoavat silmiin tätäkin tekstiä kirjoittaessa, kun tunnen, miten kova ikävä minulla on perhettäni jo nyt, vaikka näin heidät viimeksi neljä tuntia sitten. Välimatkalla ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta siihen rakkauden määrään, mitä tunnen; rakastan perhettäni yli kaiken ja he ovat minulle kaikki kaikessa, maailman paras perhe.

Etenkin näin äitienpäivänä haluan sanoa, että minulla on maailman paras Äiti. Ihminen, joka on aina minun tukena, ymmärtää, rakastaa, neuvoo ja opastaa. Ihminen, joka tykkää minusta juuri tällaisena kuin olen - kaikkine hyvine ja huonoine puolineni. Rakastan sinua Äiti <3