Näitä asioita et tiennyt minusta - viisi fatkaa

Minut haastettiin kertomaan viisi faktaa itsestäni ja päätin tarttua Helzun lähettämään haasteeseen pikapuoliin. Monesti blogin kautta ihmisestä välittyy tietynlainen kuva, joten haluankin tässä viiden fatkan haasteessa kertoa teille itsestäni jotain sellaista, mitä postausten kautta ei välttämättä ole tullut esiin. Tästä se lähtee!

#1 Kuulostaa oudolle, en halua maistaa

Olen yksi maailman nirsoimpia ihmisiä, vaikka olenkin koittanut totutella uusiin makuihin. Heviosastolta valikoituu kuitenkin aina mukaan ne perinteiset salaatti, kurkku, tomaatti, omena, mandariini, viinirypäleet, banaanit, paprika ja valkosipuli, vaikka siellä olisi miten monta muutakin hedelmää ja vihannesta. Lihaosastolta kelpuutan vain suomalaiset lihat, joissa ei ole läskilöllykkää eikä marinadia - en voi sietää kumpaakaan suutuntuman ja maun vuoksi. En myöskään uskalla maistella kovinkaan usein omituiselta kuulostavia ruoka-aineita (kuten kikherne) enkä innostu mistään etikassa lilluvasta ruuasta. Enkä keitoista. Enkä maksaruuista. Enkä kasvisruuista. Mutta uskokaa tai älkää, on miulla näistä inhokeista huolimatta ihan monipuolinen ruokavalio!

#2 Nyrkkipyykin peseminen on tylsää

Olen todella laiska pesemään nyrkkipyykkiä! Käsinpestävät vaatteet saavat lojua pyykkikopassa niin kauan, kun kaapissa riittää muita käyttökelpoisia. Suosin myös esimerkiksi urheilurintsikoiden käyttöä, koska ne voi pestä pesukoneessa. En myöskään osta enää paitoja, jotka vaativat käsinpesua, koska ensinnäkin käsipyykin määrä lisääntyy ja toisekseen myttyyn rutisteltu sifonkipaita ei näytä kovin kauniilta kuivuessaan, vaikka sen olisi kuinka yrittänyt levitellä auki. Lopultahan nyrkkipyykin pesemiseen menee kymmenen minuuttia ja siinä ajassa pesee jo aika monta vaatekappaletta, mutta se aloittaminen..

#3 Mutta kun ei niille ole mitään paikkaa

Meillä on pieni koti. Hyvin pieni. Kun tulen töistä tai koulusta kotiin, reppuni on täynnä kaikenlaista tavaraa, mikä täytyy purkaa sieltä pois (paitsi, miten se eväskippo aina unohtuukin repun pohjalle..). Koska sohvan divaaniosa on kaikista lähin laskupaikka, levitän kaikki tavarat siihen ja siitä ne ajanmittaan kulkeutuvat omille paikoilleen - kaikille tosin ei ole edes paikkaa, kun tilaa on vähän. Näky ei ole erityisen esteettinen ja olenkin tietoisesti pyrkinyt vähentämään repun tyhjentämistä sohvalle, sillä siinä tavarat ovat sotkuisen näköisesti ja tiellä, kun yrittää asettua mukavasti sohvalle katselemaan televisiota. Olen kehittynyt, mutten vielä kymppiä antaisi suorituksestani!

#4 Minä voin auttaa

Sisäinen asiakaspalvelijani näyttäytyy myös muualla kuin työpaikalla. Jos olen yksin liikenteessä, saatan keskittyä bussissa, kaupungilla tai kaupoissa kuuntelemaan, mitä ihmiset puhuvat ja pohtivat. Jos joku on kovin eksyneen näköinen, mietin jo valmiiksi, miten neuvon hänet oikeaan paikkaan. Jos kaupassa on jokin tuote hukassa, mietin, miten voisin vinkata oikean paikan kanssa-asioiville. Useinkaan tosin en avaa suutani, mutta valmistaudun tilanteisiin ja toivon kovasti pääseväni neuvomaan, mutta ehkä olisi liian tunkeilevaa lähteä asiakkaana opastamaan toisia oikealle leipähyllylle.. Tosin työpaikallani kanta-asiakkaat tunnistavat minut myös siviilivaatteissa ja tervehdimme iloisesti toisiamme, vaikkemme oikeasti edes tunne - mutta näemmehän päivittäin, miusta on kiva moikkailla ja osoittaa ystävällisyyttä!

#5 Lempisarjani aikana ei saa puhua

Olen seurannut Salkkareista jokaisen jakson ja Uusi Päiväkin tulee hyvänä kakkosena seurannoissa. Ärsyttävintä mitä tiedän ohjelmia katseltaessa on, että joku alkaa puhua ohjelman päälle. Salkkarit kestävät 30 minuuttia ja tästä ajasta 10 minuuttia on mainoksia, eikö asiaa voi kertoa silloin? Tai jos pitää selittää, miksi joku tekee niin ja näin, kun kanssakatsoja ei ole seurannut sarjaa ja katsoo nyt vain tämän yhden jakson kanssani - miksi silloin tarvitsee edes tietää, mitä sarjassa tapahtuu? :D Okeiokei, sorrun tähän kyllä välillä itsekin katsellessani muiden lempisaroja.. En myöskään halua, että mainostauon jälkeen kelataan liian pitkälle, koska haluan kuulla kaikki vuorosanat. Jos kelaus menee pitkäksi ja joku ehtii sanoa jotain, miun pitää kelata takaisin kuullakseni kaiken - pelkään, että jotain oleellista menee juuri siinä puheenvuorossa ohi..

Viiden faktan -haasteeseen kuuluu myös haastaa viisi kanssabloggaajaa tekemään tämä sama, mutta olen viime aikoina haastellut niin paljon ihmisiä erilaisiin juttuihin, että nyt haasteen saa ottaa vastaan kuka ikinä haluaa! :)

Löytyykö siusta samoja piirteitä? Mikä kohta yllätti eniten?

Suuntana Tanska

Tanska, kuulostaa hyvin Suomen tapaiselta maalta, jossa puhutaan ruotsia peruna suussa. Pikkuruinen valtio, korkea hintataso ja Pieni Merenneito -patsas, niistäkö on Tanska tehty? Tätä lähdetään selvittämään Mikon kanssa elokuun 8. päivä, kun meidän yhteinen kesälomamme alkaa!

Suunniteltiin jo alkutalvesta, että olisi ihana lähteä käymään jossain ulkomailla yhdessä kesälomalla. Ei kuitenkaan keskellä kesää haluttu lähteä minnekään aurinkorannoille Espanjaan ja pikkuhiljaa Tanska alkoi muodostua molempia kiinnostavaksi vaihtoehdoksi. Innoissamme aloimme suunnitella matkaa, mutta epäselvät lomakuviot lopettivat suunnittelumme melko nopeasti. Kun kesälomat sitten lopulta varmistuivat ja saimme kuin saimmekin viikon yhtä aikaa lomaa, päätimme aloittaa suunnittelun uudelleen!

Mietimme, mitä oikeastaan haluaisimme nähdä Tanskassa ja huomasimme, että perinteisten turistikohteiden lisäksi kiintoisaa on nähdä ihan vain uusi maa ja kulttuuri! Varasimme reissumme pari viikkoa sitten ja olemme täydennelleet sitä pitkin matkaa erilaisilla jutuilla. Lennämme Kööpenhaminaan keskiviikkona. Aluksi suunnitelmamme oli lentää Norwegianilla, mutta heidän lentonsa lähtivät aina aamulla kello 7.00 ja me kuitenkin ajamme edeltävänä iltana vasta Vantaalle, joten olisi kiva nukkuakin jossain välissä. Niimpä päädyimme Finnairiin, joka kuljettaa meidät puolen päivän aikaan Köpikseen - ja mikä parasta, Tanskassa kello on tunnin jäljessä, joten meille tulee ylimääräinen tunti matkaamme!

Kööpenhaminassa yövymme Scandic Webersissä. Luimme useita arvosteluja erilaisista hotelleista ja tämä osoittautui meille parhaaksi vaihtoehdoksi sekä sijainniltaan että hintatasoltaan. Webers sijaitsee siis rautatieaseman läheisyydessä ja sieltä on lyhyt kävelymatka kaikkialle. Kuulimme myös, että Kööpenhaminassa hotellihuoneet ovat tyypillisesti todella pieniä, mutta arvelimme, ettemme tule kuitenkaan viettämään lomaamme hotellihuoneessa, joten sen suuruudella tai pienuudella ei ole väliä. Otimme silti hieman tavallista huonetta isomman, jotta siellä mahtuu sentään vähän liikkumaan.

t-paita H&M / jakku VeroModa / farkut JC / kengät Nike / kuva Elli Vormisto

Mitä sitten haluamme nähdä Kööpenhaminassa? Ollaan googlailtu jo paljon erilaisia nähtävyyksiä Kööpenhaminassa ja kyselty siellä vierailleilta tuttaviltamme, missä kannattaisi käydä. Tällä hetkellä vierailulistallamme on Pieni Merenneito -patsas, Nyhavn ja Euroopan pisin kävelykatu Strøget. Lisäksi Tivoli voisi olla kiva kohde käväistä ihan vain kiertelemässä, ei niinkään laitteissa hurvittelemassa. Olen myös aina haaveillut näkeväni oikeita hiekkadyynejä, mutta niitä ei välttämättä Kööpenhaminan keskustassa ainakaan näe, mutta ehkä jossain vähän kauempana.

Ruokapaikkojakin ollaan katseltu jo etukäteen ihan vain huvin vuoksi, sillä eihän meillä ole muuta tavoitetta ruokien suhteen kuin maistaa Smørrebrødeja. Muistan, kuinka luin niistä ja Nyhavnin satamasta jo alakoulussa ympäristöopin kirjasta ja nyt pääsen vihdoin kokemaan ne! Minähän en varsinainen kulinaristi ole ruuan kanssa, mutta joskus on kiva kokeilla jotain aivan uutta :)

Tulen varmasti kirjoittelemaan reissusuunnitelmista lisää kesän edetessä, sillä olen tästä niin innoissani! Ihana lähteä ensimmäiselle vähän pidemmälle ulkomaanmatkalle yhdessä. Ja mikä jännittävintä, tämähän on todellinen omatoimimatka eli olemme varanneet lennot ja hotellit erikseen sekä katselleet juna-aikatauluja esimerkiksi kentältä keskustaan ihan itseksemme. Olen aina ollut valmiilla pakettimatkoilla, jotka ovat olleet oikein mainio ja hyvä valinta, mutta Tanskaan ei valitettavasti tehdä pakettimatkoja. Toisaalta, saadaanpahan kokemusta matkasuunnittelusta ja saadaan valita kaikki asiat itse - ja meille sopivaan hintaan. Muun muassa Tjäreborgilla olisi ollut suunnitella pakettimatka, mutta pelkkä kuljetus lentokentältä keskustaan olisi kustantanut yli 200 euroa - matkaahan on siis junalla noin 15 minuuttia. Että ehkä sittenkin parempi suunnitella itse!

Oletteko käyneet Tanskassa? Millaisia kokemuksia teillä on ja mitä suosittelisitte nähtäväksi? :) Olen innoissani lukenut ihanan Niinan blogia, jossa on kertomuksia Köpiksen reissusta, joten otan mieluusti vastaan kertomuksia ja suosituksia myös muilta :)

Ensimmäistä kertaa sup-lautailemassa

Sup-lautailu on todellinen elämys. Isolla eellä! Kuullessani ensimmäistä kertaa suppailusta, arvelin, etten tulisi koskaan pysymään laudan päällä saatika liikkumaan sen kanssa. Viime viikolla kuitenkin koitti elämäni tilaisuus päästä testaamaan suppailua. Kaikki suppailemassa käyneet olivat kehuneet lajin maasta taivaaseen, joten lähdin melko odottavin fiiliksin matkaan, sillä halusin tietää, mikä lajista tekee niin hienon.

Arctic Trainersin toimipiste sijaitsee Joensuussa Jokiaseman lähellä ja sieltä lähdimmekin suppailemaan neljäksikymmeneksi minuutiksi joelle valmentajan kanssa. Olin aika jännittynyt siitä, mitä tulevan pitää, sillä en ollut lainkaan vakuuttunut tasapainostani enkä taidoistani liikkua joella pikkuruisen laudan kanssa. Hyvien ohjeiden saattelemana kuitenkin pääsin laudalle aluksi polvilleni, sitten seisomaan ja lopulta jo harjoittelemaan erilaisia melontatekniikoita. Ja kyllähän mie ensikertalaisena pysyin siinä laudalla!

Uskaltauduin jopa hyppäämään laudalla sillä seurauksella, että kolmannella hypyllä lensin laudalta järveen! Märkäpuku suojasi onneksi kastumiselta, sillä en usko, että +10 asteinen vesi olisi ollut hyväksi vielä tähän aikaan kesästä. Laudalle kipuaminen kävi vaivattomasti ja pääsin jatkamaan suppailua. Käynti järvessä oli kuitenkin eduksi, sillä tippumisen jälkeen loppui jalkojen tutina ja pelko siitä, että entä, jos tipahdan - miksi pelätä sellaista, millä ei ole mitään väliä ja mistä ei aiheudu mitään harmia?

Joensuu näytti mielettömän kauniilta laudalta käsin! Vaikkei kuumin kesäpäivä ollutkaan, vihreät puut, kimmeltävä vedenpinta ja jokimaisemat näyttivät niin kauniilta. Olisin voinut meloa varmaan monta tuntia, kun vauhtiin pääsin, sillä tuntui, että joelta käsinkin Joensuussa riittää ihailtavaa. Eihän kaupunkia oikeastaan näe koskaan muualta kuin rannoilta eikä pikkuruisia saaria pääse kiertelemään, kun ei omista venettä. Sup-lauta tarjosi tähän todella hyvän välineen!

Olin myös niin iloinen siitä, ettei suppaillakseen tarvitse olla todellinen ammattiurheilija rautaisella tasapainolla, vaan ihan perusliikuntakyvyn omaava ihminen pysyy laudalla - ei siis koko- tai ikärajoituksia! Lisäksi laudalla pysyminen antoi huimasti itsevarmuutta ja onnistumisenkokemuksia, joita en vaihtaisi pois :) 

Kameraa miulla ei tietenkään ollut mukana, sillä ennen laudalle nousemista olin melko vakuuttunut, että tulen putoamaan useamman kerran jokeen. Postauksen kuvat Jarmo Laine otti kuitenkin ennen suppailun lopettelua, jotta sain hieman kuvia muistoksi tuosta ikimuistoisesta kokemuksesta. Suosittelen kyllä ehdottomasti myös muille ensikertalaisille opastettua suppailua, sillä en olisi itse osannut tehdä laudan kanssa varmasti yhtään mitään ja lopulta olisin jäänyt laiturille nököttämään peloissani ja pettyneenä. Ohjaaja kuitenkin on alan ammattilainen ja osaa neuvoa kaikessa tarvittavassa, jolloin tulee itsellekin turvallisempi olo ja homma lähtee todennäköisesti rullaamaankin paremmin.

Suppailusta jäi niin hieno fiilis, että innoissani selitin siitä vielä monta päivää tapahtuman jälkeenkin Mikolle ja ystävilleni - tein jotain sellaista, mitä en uskonut ikinä uskaltavani tai pystyväni tekemään. Nyt vasta ymmärrän, mitä tarkoitetaan elämyksillä liikunnan parissa. Ei sitä voi sanoin kuvailla, miten hieno kokemus tuo oli ja millainen polte jäi päästä suppailemaan uudelleen. Onnekseni Mikkokin pääsi työporukkansa kanssa testaamaan lajia eikä pitänyt hänkään sitä hullumpana, joten mennään tänä kesänä ihan varmasti uudelleen!

Ollaan selailtu erilaisia retkiä, joille aloittelijatkin voivat ottaa osaa ja Arctic Trainersilta löytyy monia erilaisia vaihtoehtoja. Lisäksi on harkittu ihan vain laudan vuokraamista kahdestaan tai sitten maanantaisin on kuulemma yhteissuppailua. johon pääsee mukaan pienellä rahasummalla ja sitten yhdessä porukalla suppaillaan pitkin jokea ja järveä. Tämä siis vinkiksi myös muille joensuulaisille!

P.S. Tämä ei ole minkäänlainen yhteistyöpostaus tai mainos, halusin vain jakaa miun äärettömän hienon kokemukseni teidän kanssanne ja kannustaa myös muita arkajalkoja kokeilemaan suppailua!

P.P.S. Vihdoinkin olen taas blogin parissa. Saimme eilen uuden koneen, joka mahdollistaa jopa tavallisen tietokoneen toiminnot.. Edellinen ei suostunut avaamaan enää edes yhtä kuvaa alle 10 minuutin latausajalla, niin oli turha yritääkään postailla :D

Oletteko kokeilleet koskaan sup-lautailua? Löytyykö muita elämyksiä liikunnan parista?

Täydellinen päivä Kolilla

Oletteko koskaan miettineet, miten paljon melua, hälyä, kiirettä ja huisketta meidän ympärillä on päivittäin? Miten paljon keskusteluita ja juoksemista sinne ja tänne mahtuukaan jokaiseen päivään. Otettiin Mikon kanssa irtiotto arjesta viime lauantaina, kun minulla oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, jolle ei ollut mitään pakollisia suunnitelmia - meidän suunnitelma oli vain tehdä jotain kivaa yhdessä.

Niimpä nukuttiin lauantaiaamuna jopa puoli kahteentoista, minkä jälkeen suunnattiin auton keula kohti Kolia. Annoin Mikolle synttärilahjaksi Relax Spa -käynnin ja hän minulle nimipäivälahjaksi ruuat Grill it!:ssä ja lauantaina oli oiva päivä lahjojen käyttämiseen. Sää ei hellinyt meitä juurikaan, sillä kylmä tuuli tuiversi ja Kolilla oli vielä jopa lunta maassa! Onneksi oli kuitenkin riittävästi päällä, jotta oli mukavaa kävellä Ukko-Kolin näköalapaikalle ihastelemaan kaunista luontoa. En ottanut edes kameraa reissulle mukaan, vaan keskityin vain nauttimaan luonnonkauneudesta. Kännykällä tuli napsittua muutamia kuvia kyllä, mutta kamerasta en halunnut kantaa huolta tällä kertaa.

Luontokävely jäi kuitenkin melko lyhyeksi, sillä nälkä alkoi kurnia ja lilluttelu Relax Spassa houkutella kylmässä säässä kävelyä enemmän. Suuntasimme Grill it:n syömään ja hämmästelimme ravintolan tyhjyyttä. Pian kuitenkin selvisi, että Kolilla olikin paljon tapahtumia viikonloppuna ja lähes kaikki pöydät olivat varattuja. Ehdimme kuitenkin hyvin syödä ennen ihmisjoukkojen valumista ravintolaan. Ruoka oli oikein maukasta ja palvelu todella hyvää. Jotenkin tuli olo, että olisi ollut fiinimmässäkin paikassa syömässä, kun kaikki tarjoilut ja annokset oli suunniteltu niin kauniiksi.

Syömisen jälkeen ostimme liput Relax Spahan, jossa emme olleet koskaan käyneet. Olimme kyllä kuulleet, että se on hieno ja tunnelmallinen paikka, mutta emme osanneet oikein aavistaa, millainen paikka lopulta olisi. En voi kyllä käynnin jälkeen muuta sanoa, kuin että suosittelen sitä ihan jokaiselle rentotumista, rauhallisuutta ja tunnelmallisuutta kaipaavalle aikuiselle. Yleensä kylpylöissä on aika paljon melua johtuen osin liukumäkiä laskevista lapsista ja altaiden läheisyydessä olevista allasbaareista. Relax Spassa oli kuitenkin ihan erilaista!

Saimme mukaamme pienen pussukan, jossa oli erilaisia voiteita ja kuorinta-aineita, joita sitten käytettiin tiettyjen pisteiden yhteydessä. Oli esimerkiksi jalkakylpysuolaa ja kuorintavoidetta, joita käytettiin perinteiseen tapaan jalkakylpyaltaissa ja saunassa. Lisäksi saimme mukaan hieman kuohuvaa. Olin positiivisesti yllättynyt, että he olivat ajatelleet autolla tulleita asiakkaita ja heiltä löytyi alkoholittomia kuohuviinejä, jotka vieläpä olivat todella hyviä :)

Spassa kierrettiin erilaisia altaita aina perinteisestä porealtaasta altaaseen, jossa veden alla soi Sibeliuksen Finlandia. Erilaisia saunoja löytyi kolme, trooppisia suihkuja kaksi, ulkoaltaita kolme, rentoutumishuone sekä rohkeimmille hyytävän kylmä kastautumisallas sekä suihku. Kaiken kruunasi isot ikkunat, joista pystyi samaan aikaan ihastelemaan kauniita Pielisen maisemia <3 Ja johtuen juurikin paikan tunnelmallisuudesta, Spassa oli rentouttavan hiljaista. Lapsille kylpylässä ei juuri mitään mielenkiintoista varmasti olekaan ja koko kylpylä muuttuukin lauantaisin neljän jälkeen vain aikuisille tarkoitetuksi - ihan kiva idea miusta, että on vähän rauhallisempaa ilman sukeltelevia, kirkuvia ja juoksevia pikkuihmisiä :D Vaikka lapset ihan kivoja onkin, mutta joskus sitä kaipaa ihan vain sitä rauhallisuutta ja hiljaisuutta :)

Kylpemisen jälkeen oli jotenkin niin rentoutunut olo, että tuntui kuin olisi ollut kokonaisen viikon lomalla! Raikas ulkoilma, hyvä ruoka ja kylpeminen tekivät siis tehtävänsä ja en voi kuin lämmöllä muistella tuota päivää ja suositella Kolia ihan jokaiselle, joka kaipaa hieman rentoutumista ja ihan vain olemista. Lisäksi on syytä mainita, että henkilökunta oli kaikkialla todella ystävällistä ja palvelualtista. Kaikki meni niin nappiin, että varmasti mennään joskus uudelleen samanlaiselle retkelle :)

Oletteko käyneet Kolilla? Mikä on teidän suosikkikohteenne, kun haluatte rentoutua kiireen jälkeen? :)